Kiehtovista aiheista

Ihana ja innostava yhteinen Kaksi teosta! Kiitos Ninnu yhteistyöstä ja kiehtovista aiheista! 
Tässä kooste omista tämän vuoden teoksistani. 

Edellinen koosteeni ja muutama sananen kokoamisen tärkeydestä löytyy täältä. Tästä tämän vuoden koosteesta huomaan sen, että jokainen teos on omansa, suljettu toisilta. Jotakin sävyharmoniaa kokonaisuudesta kyllä löytyy, mutta tarina niissä on oma ja erillisensä, en saa niitä sulautumaan yhteen. Eikä tarvitsekaan, jokainen aihehan oli omansa, niillä ei ollut jatkumoa eikä liitosta toisiin. Nyt huomaan kaipaavani jotakin punaista lankaa teosten välille sekä työstämiselle. Sellaiseksi ensi vuoden omiin teoksiini tulee omakuvallinen teema. Odotan jo innolla! 

Kaksi teosta - Pöydällä

Kaksi teosta
Ninnun antaman aiheen "Pöydällä" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.



 

Ja puut, puut!

Kävin puita tapaamassa ennen auringonlaskua. Oli selvää kevättä jo ilmassa. Ilmassa on myös vahvoja ajatuksia, rajojen vetoa ja katseen tarkentamista oleelliseen. 

Ja puut, puut! Se voima ja kauneus mikä niissä on! 

Kaikin mahdollisin tavoin

Nyt kurkotellaan valoa kohti, kaikin mahdollisin tavoin. Hitain askelin, sitkein venytyksin ja vahvalla uskolla. Pää pihalle ja pölyt kadotkoot tuulen mukana tiehensä. Valo, kaiken kattava valo!


 

Välitila

Lähestymme Talvipäivänseisausta. 

Pyyhin jo pölyjä maljoista, joita silloin kohotellaan! 
Olkoon se seisaus ja tasaus muutenkin, hetkellinen välitila, 
jossa levähtää, latautua uuteen valoon. 

Muuta kuin

Jonakin aamuna taivas oli toisenlainen, ilma oli muuta kuin harmaata märkää. 

Liian lyhyet päivät. Tarvitsisin hitaita venytyksiä, rauhallista hengittelyä, mielen tyhjennystä. Tarvitsisin maiseman horisontilla ja vapaat askeleet. Pitänee toimia tarpeiden mukaan, venyttää päiviä tai tehdä tärkeysjärjestykseen muutostoimenpiteitä.

 

Kuvitellaan monenlaista

Kasataan ja järjestetään. Poistetaan ja säilötään. Yritetään mahtua, yritetään päästä eroon. Luovutaan. Nauretaan. Kuullaan teinitotuuksia. Kuullaan ystävän ääni, kuvitellaan monenlaista, joulukin. (Mikä se on?) Ajatellaan jo tulevaa, aikatauluja, suunnitelmia. Sairastetaan, nukutaan merkillisen rytmin mukaan, valvotaan aamuyöt. Pelataan korttia, tyhjennetään päät. Kuunnellaan runoja, todistetaan taiteen voima ja ollaan hetki luovassa virrassa. Uskotaanhan hyvään.

Kaksi teosta - Tässä valossa

Kaksi teosta
antamani aiheen "Tässä valossa" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Siispä neulon päivittäin

Jotakin pitää saada käsillä aikaan, silloinkin kun on kiirettä, väsyä ja liikaa ajateltavaa. Sukkien neulominen tasaa ajatuksia, rentouttaa mieltä ja rauhoittaa kehoa. Siispä neulon päivittäin, edes hiukan. Valmista tulee kun tulee ja syksyn aikana on kyllä tullutkin. Tässä muutamat ja niistä muut sain jo myytyä, mutta nuo pitkät vedinkin itse jalkaani päivänä jona kävin Muurlan opistolla valokuvaterapian perusteiden opiskelijoille kertomassa opinnäytetyöstäni ja omakuvallisesta työskentelystä. Olipa aika ihanaa!
  
Ja huom: uusi valokuvaterapian perusteiden koulutus alkaa keväällä, haku on jo käynnissä!

Muutakin ihanaa ja ammatillisesti antoisaa on mahtunut tähän syksyyn, olen tosi kiitollinen kaikesta siitä. Tuntuu, että en ole enää jumissa suossa, vaan maisema avartuu ja on aika paljon kaikkea mitä minä voin tehdä ja tarjota. Tärkeä asia on myös kiitollisuus vakituisesta päivätyöstä, säännöllisestä tulonlähteestä, huolimatta ajoittaisesta tympäännyksestä. 

Tykkään myös edelleen tästä blogistani. Vaikka on ollut aika hiljaista, niin täällä kuin sielläkin. En ajatellut vielä kuitenkaan luovuttaa, höpisen ainakin itsekseni täällä vielä hetken.  

Sininen hetki - tervetuloa!

Muistatteko, kun kerroin syanotypia-kokemuksestani? 
 
Nyt saan onnekkaasti olla mukana muutaman pikkuruisen työni kanssa
soveltava valokuvataide-ryhmän upeassa yhteisnäyttelyssä Salon kirjastossa! 
Huomenna ripustamme näyttelyn ja Sininen hetki on esillä 8.12. asti.
 
Näyttelyjuliste on Sari Reimanin käsialaa 
ja julisteen kuvan on tehnyt Timo Hammar. 


Lämpimästi tervetuloa!



 

Siltikin voi olla valoisaa

Toisinaan on sekavaa ja sotkuista. Sellaista pimeää, että huolet nielaisevat kaiken vähänkin valoisan eikä jäljelle jää kuin pitkät unettomat yöt ja entistäkin sekasotkuisemmat ajatukset. 

On kuitenkin niin, että valo on vahva. Se on sinnikäs ja päättäväinen, ja niin tulee taas hetkiä, että se on vahvempi kuin pimeä, se näyttää kaiken kauniin ja hyvän, sen mistä olla kiitollinen. Siitäkin huolimatta, että kaikki ei ole aina yksinkertaista ja helppoa, eikä kaikessa vaan onnistu, siltikin voi olla valoisaa. Epäonnistuminen saattaa sisältää hyvääkin, vahvaa oppia ainakin, ja ehkä sen myötä itsekin jollain tapaa vahvistuu. Lopulta. 

Nyt on ollut hyviä, tärkeitä valopäiviä, uskon niiden kantavan.



 

Kaksi teosta - Klassikko

Kaksi teosta
Ninnun antaman aiheen "Klassikko" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Juuri tässä kohtaa

Tuulee, puut riisuutuvat lehdistään. Pidän paljaista oksistoista, keltaisista lehdistä maassa, lätäköissä, ikkunoissa, hiuksissa, kaikkialla. Ollaan taas tässä. Joskus tuntuu siltä, että ollaan aina tässä, juuri tässä kohtaa, samassa ajassa, vähän ennen täyttä pimeää, arvaamatonta kylmää. Silti voi olla ihan toisenlaista kuin hetki sitten tai kuin viimeksi tässä kohtaa, voi olla tuhat murhetta tai yhtä monta iloa, voi olla läkähdyttävän paljon uutta, monta asiaa ratkottavana. Voi olla sekalaista, hetken päästä jo selkeääkin.

Juon teetä, mietin vaihtoehtoja, tekemättömien asioiden näkymätön lista venyy pituuttaan, mietin tuleeko hetki, jolloin se repeää.


 

Viihdyn myös maljakossa

Täällä neljän seinän sisällä olen juurtunut sohvaan kiinni. Tööt olo, mutta flunssa kyllä on tänään alkanut osoittaa poistumisaikeita. Heipparallaa vaan, en jää kaipaamaan. Sohvan nurkassa on kyllä syntynytkin jotakin, ainakin villasukka on edennyt, Netflix on koluttu ja sitten olen myös tokkuroissani kirjoitellut kaikenlaista. En oikein tiedä, pitäisikö alla olevista pätkistä huolestua, hakea ehkä lisää sairaslomaa, pitkää? 

 

telepaattinen yhteys meditaatiotilassa, hätätilassa hakeudu lähimpään pusikkoon ja odota

Vastaathan pian, sillä joulu lähestyy ja silloin nuo saattavat heilutella minua epätoivon vimmalla, raivopäisinä, ja sen ryöpytyksen jälkeen olenkin ihan uuvuksissa. (eivät ymmärrä, että hellästi ja vähän kerrallaan, riittävän usein, jotta pinttymiltä vältyttäisiin, moukat)  
(Mopin kirjeenvaihtoilmoitus)

Olen kupillinen maitokahvia,

aamulla, mielellään ennen kello seitsemää,

kynttilänvalossa ja hiljaisuudessa.

Viihdyn myös maljakossa.

Jos olisin siivousväline, olisin ihmesieni. Olisin tehokas, nopea ja yllättävä. Jälkeeni jättäisin vain puhtaan pinnan niin ihmeellisesti, että itsekin lopulta katoaisin. Olisin siis ripauksen verran mystinenkin!

rannalla
kaipaus 
saavuttamattomissa

Minä istuin keinonahkaisessa, viininpunaisessa nojatuolissa ja luin. Aina.