Koivujen viherrys, keltaiset perhoset!
Lintujen loppumaton konsertti ja sinivuokkometsä!
Lämpö, mahtava lämpö!
Tekee mieli kuplivaa,
kevään, auringon, ihan kaiken kunniaksi!
Tänään liian monta ajatusta päässä.
Liikaa liikennettä, liian paljon ääntä.
Sekasotku, ruuhka, kiljuva kaaos.
Pakko hiljentää,
karistella ajatuksia matkan varrelle.
Etsin rauhallisen polun, hengitän syvään.
Pehmeä ja iso ompelu-urakka on valmis.
Seuraavaksi alan rakentamaan erästä maailmaa.
Köysitikkaat sinne on jo valmiit.
Myös kipsipala huhuilee luokseen.
Tekisi kyllä mieli tuuliin, aurinkoon, metsikköön.
Mies karkasi jo fillarilenkille.
Tyttökin pyöräili ystävän kanssa
lähikauppaan tikkariostoksille.
Taidan kerätä langanpätkät lattioilta,
kasata kankaitten jämät talteen
ja katsoa sitten voittaako tuulet vai tekeminen.
Ylivalottunut lapsi syö
kevään ekaa jätskitötteröä
ennen illan teatteriesitystä.
Vai oliko äiti kameran takana ylivalottunut?
Ei ainakaan syönyt jätskiä,
sitä kyllä kummastelen näin jälkikäteen.
Oli miten oli, ainakin näytelmä oli hieno
ja valot siellä toimivat hyvin.
Koitan nyt palautua tähän hetkeen ihmemaasta.
En oikeastaan tiedä miksi,
sillä onko toisaalta väliä vaikka
jatkaisikin tätä iltaa ja viikonloppua
ylivalottuneena, ihmetellen.
juuria
lepoa
siipiä
piirroksia
tilkkuja
kahvia
kävelyä
Tunnelma hidas ja hyvä.
Mulla on täällä värikäs, neliskanttinen ja pehmeä työmaa.
Muitakin on, mutta tästä tykkään juuri nyt kovasti.
Koitetaan myös saada flunssainen tyttö kuntoon,
asioita ja ajatuksia ojennukseen
ja leipä paistetuksi.
Parveke tuli jo siivottua.
Kevätsateessa
pelto odottaa hiljaa.
Äänetön voima.
Kävimme eilen katsomassa taidenäyttelyä,
taiteen perusopetuksen kuviskoulun oppilastöitä.
Tytär on nauttinut jo viisi vuotta koulusta,
taitava ja innokas piirtäjä ja käsillätekijä.
Jack Sparrow oli innoituksen lähteenä maalauksessa.
Pääsivät tekemään savitöitäkin, ihanat loikoilijat!
Tyttären Liisa-piirros pääsi kilpailussa julisteeksi asti!
Liisa Ihmemaassa pyörii täällä Salossa vielä hetken.
Terveisin, tyttären ylpeä äiti
Tässä vaiheessa viikkoa olo on kohtalaisen vetelä.
Paljon niitä hommia takana, hyvä viikko oli, toimelias.
Mielikin on hyvä, odottavakin ja innokas.
Hommia toki riittää edelleen, eivät tekemällä lopu
ja uutta pukkaa tasaiseen tahtiin.
Mutta juuri nyt ihan kuin hiukan tuntuisi selkenevältä
ja se jos mikä helpottaa huimasti.
Huomasin juuri, että pasteijat paistuvat
paremmin uunissa kuin pöydällä, ihmeellistä.
Laitetaan täällä kahvittelujuhlia pystyyn,
tytär on täyttänyt 12 vuotta.
Kun juhlat on juhlittu,
alkaa kahden viikon tiukka rutistus.
Töitten ohella yritän saada monta työtä valmiiksi asti.
Kahvia tulee kulumaan ja yöunista on tingittävä,
katsotaan tuleeko valmista.
Parhaani teen.
aamussa,
keskipäivässä
ja illassa.
Uusi materiaali.
Kiehtoo (mahdollisuudet).
Pelottaa (laitteet, aineet).
Kivaa, mutta liian vähän aikaa tekemiselle
(aina sama virsi).
Sahasin kuparista kaulakorun alun.
Sain monta terää poikki.
Hiippailin välillä nurkissa,
sillä tämä nopea tahti saa minut sekopäiseksi.
(huoh)
Tuleva viikko menee koulussa ja ripauksen verran palkkatöissäkin.
Monta hommaa meneillään.
Käsissä langat, pensselit, liimat, tekstit, metallikin.
Toinen juttu on sitten se, pysyykö ne langat käsissä vai ei.
Nähtäväksi jää.
Ja onhan sekin eräänlainen näky, jos kaikki karkaa käsistä.
Sain kortin, ihanan kortin.
Kiitos siitä, kaipaan seuraasi.
Seitsemännen portaan enkelin.
Suosittelen lämpimästi, jollet ole vielä nähnyt.
Hieno tarina piti otteessaan, näyttelijätyö oli ihailtavaa
ja musiikki, oi musiikki...oi Irlanti!
Kannatti käydä, tosin sai aikaan Dublin-kaipuun, taas...
Täällä on neulottu pari huivia iltamyöhien aikaan.
Pääosissa yksinäiset, ylijääneet, jo iäkkäätkin
puuvillaiset lankakerät.
Yhdistin yksinäiset sopuisasti keskenään,
neuloin piiiitkää raitaa vaivattomasti
ja nyt kaikki ovat tyytyväisiä yhdessä,
kerät, värit ja minä.
Ajattelen mökkiin ikkunan, pilkulliset aurinkoverhot.
Työpöydän, pehmeän tuolin.
Ihanteellinen työpaja, keskellä metsää.
Voisi syntyä hapekkaita töitä, rauhallisin mielin.
Siellä oli talvi vielä, pellot täynnä lunta.
Kesämopo oli kiinni,
mutta istuttiin liiterin rappusilla ja juotiin kaljaa.
Samaan aikaan ilmassa lumihiutaleita ja kevätitikoita,
saunan pesässä tuli ja pöytä täynnä herkkuja.
Olo oli vapauden puolella,
mihinkään ei pitänyt kiirettä.
Kiitos.
Tultiin kotiin ja täällä on kevät.
Kuiva asfaltti lenkkipoluilla,
hurmaava aurinko ympärillä!
virtaa riittää, jalka nousee, ajatus lentää.
Ja sitten on näitä toisia päiviä.
Menen ja otan tirsat.
Eihän ole vain suoria teitä.
Eikä sellaista tylsyyttä edes jaksaisi.
Eilen oli taas huoltoasemapäivä.
On ollut mutkia tiellä, mutta niistä välittämättä
saatiin taas yksi osa hommasta kuntoon.
En tiedä oliko siellä huoltoasemalla muita,
ei ainakaan nähty eikä kuultu eikä todellakaan huomattu
mitään muuta kuin ne kuvat ja sanat ja niiden sulautuva sommittelu.
Helppoa silloin, kun työparina on sellainen,
joka katsoo asioita samankaltaisilla silmillä ja sydämellä,
on mukana sitoutuen ja kunnioittaen.
Kiitollisena toimivasta yhteistyöstä!
Minä tykkään mutkitella, eikä se tarkoita ongelmahakuisuutta.
Tykkään kulkea eri reittejä, poiketa mutkan taakse,
kurkistaa olan yli, kuulla erilaisia ääniä, olla muissa maisemissa.
Se tekee hyvää, pysyy virkeämpänä.
Asioilla kun on muutenkin puolensa.
Ajattelutapoja on runsaasti tarjolla,
pitää vain itse osata valita sopivin, itselle paras.
Ei se ole aina yksinkertaista, mutta sitä voi yrittää opetella.
Teen taas töitä perinteisen kaavan mukaan, jokaisena arkipäivänä.
Kiitollisena menneistä sillointällöin-vapaista!
Sen lisäksi olen työstänyt opintoihin liittyvää
perusprojektia erääseen toiseen toimintaympäristöön.
Olen saanut siltä paljon, itselleni.
Uusia näkökulmia, kohtaamisia, haasteita.
Pieniä ja samalla valtavan suuria.
Vielä yksi ohjauskerta jäljellä, silloin maalataan.
Ps. Olen ihastunut Picasan uuteen kuvankäsittelytarjontaan!
Ei hullumpaa katsoa kuvaa, sävyjä käänteisinä.
Maailma muuttuu kummasti toisen näköiseksi.