Tuoli on aina eri

On paikkoja, joissa asuu aurinko.

Käyn eräässä kahvilassa kerran viikossa.

Tilaan vihreän teen, istun alas, tuoli on aina eri.

Kaivan muistiinpanovälineet esiin, rauhoitun.

Tee tuodaan eteeni puutarjottimella,

mukana pieni kannu hunajaa, appelsiiniviipale,

viinirypäleet suklaakastikkeessa. 

Nautin, kirjaan muistiinpanoja ylös, 

olen hetken ihmeen ajantasalla

ja samaan aikaan huimassa auringon lämmössä.

Vaikka ulkona läiskisi räntä naamalle. 

  

On hetkiä, jolloin pilvet vaeltavat,

neilikat ovat kauneimmat. 

Ja on paikkoja, joissa asuu aurinko.

      

Täynnä haikuja ja sivumerkintöjä

On ollut niin paljon tärkeää ja ihanaa!
Oli syntymäpäiväkin, koulussakin olin,
sain niin paljon, miten olenkaan onnekas,
kaikista rakkaista!  

Kun on jo 43 vuotias, saa käyttää aikaa siihen, 
että pohtii kaikessa rauhassa itseään, eikö?
Nappasin ajattelun aihetta Marialta ...

Jos olisin...

astia      elämää nähnyt kahvikuppi

puu        vanha, vahva tammi

kenkä      punainen huopatossu

väri       rauhallinen metsänvihreä

kirja      pieni, mutta tärkeä, täynnä haikuja ja sivumerkintöjä

hedelmä    pirteä appelsiini
 
marja      hiukan vielä raaka karviainen
 
eläin      kissa päiväunilla
 
päivä      vapaapäivä, mielellään kaksi
 
rakennus   yksinäisten verhojen talo
 
vaate      venäläinen ruusu-huivi, musta
 
materiaali raakapellava, ryppyinen

lintu      vihervarpunen, pesii kuusessa, talvehtii Välimeren maissa
 
kaupunki   kotoinen, rosoinen Dublin

Kiitos J kuvasta, hetkestä


 



 

Lentävä matto

Virkeyttä, sitä on ollut tässä viikossa.
Sellaista, mikä on ollut pitkään kateissa.


Pihalle ilmestyi lentävä matto.
Ihan yllättäen, ja kuulin sen huhuilevan, että lähdetäänkö...
Miltähän tuntuisi istua kyydissä,
matkata vapaissa tuulissa, mennä minne mieli tekisi?


Unissani tein taukoamatta lähdeviitemerkintöjä.
Ajatukset vilkastuttavat yöt, unet 
ja minä elän kuun mukana.  




 
 
 

Pilatesta

Viikko käynnistyi pilateksella.
Ensin venyin töissä, sitten kotona.
Lopuksi vielä pilatestunnilla
ja se vasta parasta olikin. 
 

Nyt notkean valmiina seuraaviin venymisiin.




 

Ollaan lämmitelty

Tammikuun valoa täynnä tämä viikonloppu!
Tekee mieli kaikkea raikasta ja aurinkoista,
oranssia ja keltaista, valoa, valoa!

Oli meillä kuitenkin pakkasta vastaan
vähän punaviiniä ja herkkua chilipapupataa,
kotoa ei ole poistuttu minnekään 
vaan ollaan lämmitelty sohvien nurkissa,
villaisten vilttien alla.

Nyt pitää kuitenkin heräillä unesta,
lähteä sunnuntain perinteiselle lenkille
ja ajatella tuleva viikko ojennukseen.



 
   
 

Hyvä pipo

Nyt on tällä tytöllä hyvä pipo.
Valmistui näinä pimeinä talvi-iltoina
ihanan Emmerdalen tahdissa 
ja on sille tulossa huivikin kaveriksi.

Mutta tänä iltana ei kyllä neulota,
sillä paikallisessa kuppilassa soi
ja sinne menen minäkin! 

Valoisalla

Ensin tulivat lumet.
Sitten aurinko, kirkkaana ja varmana.
Ja pakkanen, se kiristyy päättäväisesti.



Kun ehtii kotiin valoisalla
ja vielä auringon loistaessa,
on fiilis kuin kesälomalla!
Kaiken kukkuraksi...
huomenna on perjantai!



Kaikki tämä saa kehnommankin päivän 
ihan uuteen vireeseen. 

 



  

Kohtaamisia

Kouluviikonlopuissa on niin paljon.
Sitä stressiä (toisinaan vähemmän, toisinaan se vie koko naisen)
ja sitten niin paljon kaikkea antoisaa ja tärkeää.
Kohtaamisia, jaettuja ajatuksia. Yhteisellä kielellä.
(och det är inte svenska, eller hur?)
Illoissa hihittelyä tai hiljaisuutta,
sitä, kun voi vaan olla, jos ei muuhun pysty.
Kohtaamiset ehtivät toisinaan olla vain nopeita hetkiä, 
mutta ne tuntuvat pitkään, tässä toisessa arjessa.


Tällä kertaa ehdin onnekkaasti nähdä 
hienon näyttelyn "Elämäni paras päivä".
Innokas ja innovatiivinen Emmo, 
huiman taitava skräppääjä,
esitteli taideteoksiaan koulun galleriassa.
Upeita, moniulotteisia ja kauniita töitä.   

     

Ei lopulta ollutkaan

On pitänyt stressiä päällä.
Jännitystä, väliin helpotustakin, unettomia öitä,
liikaa kaikkea meneillään.  
Tosin parit hyvät paniikit menivät ihan hukkaan,
kun panikoitavaa ei lopulta ollutkaan.
Kyllä sitä on välillä ihan pöljä. 


Ajelin eilen kotiin samaa matkaa auringonlaskun kanssa.
Talvimaa oli kauneimmillaan.
Taivaalla sinisen seassa vaaleanpunaista suloista,
maassa valkoinen hohde, pelloilla pehmoinen usva. 
Olisin halunnut pysähtyä kuvaamaan,
mutta oli niin kylmä ja koti-ikävä oli jo kova.


Ensi viikkoon menen rauhallisena.
Evääksi sain tältä viikonlopulta
paljon viisaita sanoja.
Koitan olla vähän vähemmän pöljä.



 

Viimeistään

Tulen töistä, keitän kupillisen kahvia, kuuntelen tyttöä.

Pakkaan kansiot, keskittymättä luetut paperit,

listan kysymyksiä ja liian levottomat ajatukset. 

Otan mukaan sanelulaitteen ja lenkkivarusteet,

luotan siihen, että usko tekemiseen löytyy taas,

viimeistään lenkkipoluilta, koulupäivän jälkeen.  

  

Harmaa koko tämä viikko.

Arkipäivä

Auringonkukan talviuni.


***


Olen valmis tähän arkipäivään. 

Piparkakkutalon purkajaiset

Meillä on aina loppiaisena piparkakkutalon purkajaiset.
Eikä siinä kuulkaa kauaa nokka tuhise,
kun mamman hieno talo on maan tasalla ja 
kaikki karkit syöty! Meiltä onnistuu herkuttelu!


Tytär ompeli ihan itse omalla kaavalla Vaakun
ja minun polven yli-säärystimet tulivat valmiiksi.
Mies laittoi karjalanpaistin uuniin
ja pöydällä ilahduttaa edelleen 
ihanan ystävän tuoma uuden vuoden kukka. Kaunotar.


Käydään lenkillä illan tullen, eilenkin käytiin.
Pelataan varmaan Aliastakin ja joo,
minä lupaan lukea ruotsin tenttiin...naturligtvis...