sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kaksi teosta - Muistatko vielä?


































Pienen tauon jälkeen palaamme Ninnun kanssa Kahden teoksen pariin.
Kerran kuussa vaihtuvien aiheiden mukaan teokset meiltä kahdelta.

 

Kaksi teosta 
Ninnun antaman aiheen "Muistatko vielä?" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.





 

Tyyni lintu

































Tyyni lintu. 

Voisikohan se olla nimeni tiukoissa ja täysissä tilanteissa?





 

lauantai 20. tammikuuta 2018

Jo ihan toista

































Valo on jo ihan toista kuin mitä se on ollut pitkään aikaan. On ollut täydellisiä lumopäiviä, tärkeää vastapainoa kaikelle muulle liian täydelle ja kuluttavalle. Vastapainona on myös keskiviikkoilloissani hurmaava yin jooga. Kyllä, olen saanut keskelle arkista viikonlopun tuntuisen puolitoistatuntisen! Täydellinen irtautuminen kaikesta muusta paitsi omasta kehosta, tunne sen jälkeen on hyvinkin leijuva. Kiitos ystävälle suosituksesta, hän tiesi, kuten aina. 

Parveke jäi syksyllä siivoamatta. Mutta ei se haittaa, sieltä löytyy yhä pieniä kauniita! Niillä mennään kevääseen asti :)



 

tiistai 16. tammikuuta 2018

Aurinko kultasi kaislikon









Tänään yhtä aikaa aurinko kultasi kaislikon ja kylmä, villi tuuli riepotteli maisemaa. 
Sain olla sen kaiken keskellä, tuuli kannattelijana ja auringonkulta ajatusteni kehystäjänä. 
Kokemuksen tuottama tunne: vapaasti liikehtivä levollisuus.


lauantai 13. tammikuuta 2018

Päivistä toisiin






























Huomioita päivistä toisiin:


Aamulla varhain sirpillinen kuuta, lähtevä juna.

Valo yltää jo askeleen verran pitemmälle.

Pakkasen kaunistama maisema. Kuin taikaa!

Rohkeutta ilmassa ja ympärillä. Pitelen sitä pehmeästi, en säikäytä.

Alitajunta ahkeroi öisin, unet venyvät nyt pituuttaan.

Lauantai on ollut kiireetön. Hyvä päivä.

 

 

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Lupaavan oloinen































Kaksi asiaa:


Aurinko tuli tänään kylään, sisälle asti! Viipyi pitkään ja oli kirkas, kaunis ja hyvin lupaavan oloinen. Sunnuntaionni!

Ostin itselleni uuden kellon. Pidän siitä kovasti. 





 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Siipien herättely






Uuden alku. Vaiko vanhan jatko? Molempia varmaankin, toivon kuitenkin hiukan enemmän uutta, sellaista virkeää virettä.

Kävin vuoden viimeisenä päivänä nuuhkimassa ilmaa, ottamassa askeleen eteenpäin, sillä niitä tulee tämän uuden myötä otettavaksi ja paljon. On aika saada itsensä liikkeelle. Muutenkin kuin autolla töihin ja takaisin, kaupan kautta. On otettava aikaa oman kunnon ja terveyden kohentamiselle. Tavalla tai toisella. Pienin askelin, tavoitteena elämäntapa, ei kuuri tai puhti tai rykäisy, vaan todellakin elämäntapa. Aloitin jo, parin minuutin aamujoogaani kuuluu siipien herättely!




 






Istuskelin tuolla lempiportaillani hetken ja havahduin siihen, että kaikki on niin kerroksellista. On syitä, seurauksia, vaikutuksia ja asiat riippuvat monesta oksasta. Selkeää ja suoraviivaista on oikeastaan aika vähän, ja tajusin, etten sellaisesta edes juurikaan perusta. Kerroksellinen, mutkikas ja rönsyilevä antaa aika paljon enemmän, vaikka ei aina helppo tie olekaan. 

Tavoite on siis vahva, ehkä jopa kirkas. Himmenee varmasti arjen raivoissa, mutta opettelen rinnalla armollisuutta. Toiveitakin on, ja haaveita, vai ovatko ne yksi ja sama... Joka tapauksessa paljon risteilee mielessä, taidan tarvita kartan saadakseni selvän näistä ajatusteni kerrostumista!



Kaunista valoa vuoteen 2018!
Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!