Tuulee, puut riisuutuvat lehdistään. Pidän paljaista oksistoista, keltaisista lehdistä maassa, lätäköissä, ikkunoissa, hiuksissa, kaikkialla. Ollaan taas tässä. Joskus tuntuu siltä, että ollaan aina tässä, juuri tässä kohtaa, samassa ajassa, vähän ennen täyttä pimeää, arvaamatonta kylmää. Silti voi olla ihan toisenlaista kuin hetki sitten tai kuin viimeksi tässä kohtaa, voi olla tuhat murhetta tai yhtä monta iloa, voi olla läkähdyttävän paljon uutta, monta asiaa ratkottavana. Voi olla sekalaista, hetken päästä jo selkeääkin.
Juon teetä, mietin vaihtoehtoja, tekemättömien asioiden näkymätön lista venyy pituuttaan, mietin tuleeko hetki, jolloin se repeää.
Nää on ihania ja osittain niin tuttuja ajatuksia. Hyvin näen ja erotan sut sieltä teekupin ääreltä, laittamassa vaihtoehtoja riviin. Syksyhalaus ja ajatus täältä sinne <3
VastaaPoistaKiitos ihana Ellis :) Halauksia ja ajatuksia myös sinulle! Vaihtoehdot rivissä naurattavat nyt kovasti!
Poista<3
VastaaPoistaHei :)
Poistavalo voittaa aina viimein:)
VastaaPoistaNiin on uskottava.
PoistaMiten lohdullista eikö, jos repeäisi ja tarttuisi syksytuulen tuiverrus ja lennättäis pitkälle pois,unohtuisi.:)
VastaaPoistaKun kuvasin melkein identtistä kuvaa maalla pihallamme yhtenä päivänä tulit mieleeni, että tästä näkymästä Satu tykkäisi. :)
Joskus tosiaan repeäminen voisikin olla hyväksi! Helpotus!
PoistaOi ihana, kivaa, että ajattelit! :)