Kaksi teosta - Kevyet ovat ajatukseni

Kaksi teosta 
Kevyet ovat ajatukseni - mietteen inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Silti aina varma

Suoja. Vai piilo? 
Tuulten liikuttelema, mutta silti aina varma.

Voi suoja olla piilokin, niin, ja piilo myös suoja. 
Suojapiilo, piilosuoja. 
Joo, piilosuoja.


 

 

Joulusta

Hei joulusta! 

Joskus mietin, voisiko joulu jonakin vuonna olla toisenlainen,
voisiko se olla jossakin toisaalla, voisiko se olla matkoilla. 
Voisi varmaan, ja ainakin se voi olla haave. 
Joskus sellaiset toteutuvat.

On ollut yllin kyllin kaikenlaista hyvää ja kaunista. 
Taidan viipottaa kukkamekossani koko tulevan vapaan viikonkin.

Aina olemassa

Omien ääriviivojen säilyttäminen on tärkeää.

Anneli Vainio
Eksyvä löytää, matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä



Joskus ne ovat hukassa, hämärän peitossa, piileskelevät tahallisesti. Ja toisinaan ne hohtavat kirkkaina, ovat viiltävän selkeät ja vailla pelkoa. Mutta oli tilanne mikä tahansa, olo mikä hyvänsä, ovat ne silti aina olemassa. Ikiomat ääriviivat.

Kuvat ovat eiliseltä. Päivä, jonka ääriviivoilla loisti kepeä kullankohde. 

 

Valon lähteitä

Aika, jolloin vaelletaan pimeydessä. 

Tänä vuonna olen selvinnyt tästä ajasta kiitettävän hyvin. Valoisalla mielellä, valon lähteitä muualta hakien, enimmäkseen. En ehkä ole antanut pimeälle sitä valtaa, mitä se tarvitsee voidakseen nylkeä vaeltajansa armotta. Ei se helppoa ole ollut, sillä musta säkki päässä tuntuu toisinaan siltä, että tukehtuu juuri nyt. 

Ensi keskiviikkona mulla on tämän vuoden viimeinen työpäivä. Aloitan loman, lopetan elokuussa alkaneen karkki- ja suklaalakon hetkeksi ja samaan aikaan maailma valkenee kirkastuen talvipäivänseisauksen myötä. Ihan heti samantien, eikö niin? 

 

Maailman ympäri

Mennään maailman ympäri uudestaan ja uudestaan. Keho venyy mittoihinsa ja järkyttynyt rintarankani aukeaa taas hetkeksi. Mietin miten venyttäisin mieltäni, voiko sitä edes venyttää. Järkyttynyt se on jo nyt, mitä mahtaisi venytys sille tehdäkään. Pitää kai lähettää mielikin maailman ympäri.  

 

Toisinaan totta

Hetkittäinen valo on ihmeellinen, kuin ilahduttava yllätysvieras. Ympärillä punaista, valkoista ja vaalean sinisen sävyjä, joista yksi on usein harmaa. Kahvi juodaan uudesta joulukuun kupista, se on juhlallisen kaunis, tekee itsekin mieli pukeutua mekkoon. Käydään teatterissa, ollaan ystävän kanssa hetki rinnakkain ja vahvistutaan siinä hetkessä tuulenkestäviksi. Puut venyvät taivaisiin, seison niiden keskipisteessä ja huomaan tasapainon olevan toisinaan totta.