Ettei enää pelota

Kynttilänkuljetusharjoitus. 

Sain viestin kesken iltapäivän:
"Meil on koulus jotkut juhlat ja me joudutaan 
pitää kyntikää ääk ääk x-(x-(x-( Pelitaa"
Silloin pidetään kynttilänkuljetusharjoituksia 
iltaisin niin monta kertaa, ettei enää pelota.  
Hymy kertoo, että pahin on jo takana. 


...


Juon teetä, luen tärkeää tekstiä.
Istun elämää kokeneessa tuolissa
enkä halua havahtua, jatkaa matkaa.



...


Puut ovat täynnä perhosia,
täysikuu laskeutuu maahan.

Lupasivat lumen tulevan.


...







 

 
   
 

Kannattaa neuloa lisää

Pimeä yllättää yhä päivittäin.
Se nielaisee jo iltapäivätkin sisuksiinsa,
musertaa haaveet sulautua kameran kanssa maisemaan. 
Olkoon pimeä, olkoon. 
Katson sen ylitse ja isken silmää tammikuun tulevalle valolle.


Neuloin pitkää säärystintä, suklaanruskeaa, villaista.
Samaan aikaan kuulin, että kannattaa neuloa lisää,
sillä käsityökulttuurin säilyttämien 
lisää ymmärrystä itsestä ja toisista. 
Kuulin myös, että pitää kuunnella rytmejä ja hengittää,
luottaa intuitioon, ja umpikujia, niitä ei olekaan! 


Opiskelemassa siis.
Mietin vielä hetken kuvia ja sanoja,
sitten luotan vain uneen.


  



   

Nähdäkseni

...

Nukutaan paljon

 




Täällä on näkynyt tänään valo.

Olen ollut jumissa.
Sellaisessa raastavan uuvuttavassa totaalijumissa,
jossa ei kulje ajatus, ei kirjoitus, ei mikään.
Nyt olen myöhässä monesta sen takia, 
mutta olkoon, jos on jumi, silloin ei vaan pysty.  
Silloin nukutaan paljon ja ollaan tekemättä mitään.


Nyt on valoa ilmassa ja raikkaita ajatuksia päässä.
Pitelen niistä kiinni.
Jos muuta en saa tehtyä, niin edes sen.


Lähden tästä venymään pilates-tunnille.
Jaksan sitten pidellä kiinni, vahvasti.
Ja nukkua hyvin. 




      

Valohoitoa

Banjo soi

The Green Hope 
eilen sekä vielä tänä iltanakin
The Castle Irish Barissa Turussa.

Perinteistä irkkumusaa ja hyvää tunnelmaa.
Banjo soi, kädet lyövät yhteen, 
lumoava bodhran kumisee, tinapillikin soi
ja irlantilaiset sävelet ottavat mukaansa...

Olin eilen miehen mukana
ja ilta oli hyvin rentouttava.
Arki karisi harteilta kokonaan, 
melkein kuin olisin käynyt Dublinissa. 
Kiitos matkasta.



 



 

 
   

Jossain siellä

Kurjet vaaleanpunaisella taivaalla, 
lähtevät taakseen katsomatta.
Jossain siellä on lämpö ja valo, jossain siellä.
Minä menin halki hetkellisen kesätaivaan.
Aurinko ilkkui puitten takana, kuulin sen,
ja kun palasin, taivas oli tummaa batiikkia. 


Olen löytänyt itseni autiotalosta,
räsymattojen päältä, 
hiljaisesta vihreän harmaasta hämystä. 
Olin kuin kotonani.   
 
 


Teki mieli vuoden taakse, kuvat sieltä.

Pipo kiristää

Toiveesta pitkät säärystimet legginssien päällä käytettäväksi.
Kivat koulussa, sanoi hän.


Tarpeesta pipo itselleni ihanan ja helpon mallin mukaan  http://www.eilentein.com/2012/10/hattutemppu.html.
Tuli sitten liian kireä.
Ja tytölle väärän värinen.

Täällä kiristää muutenkin pipo päätä pahasti.  

Kuiskailee viisaita

Tapasin Tarkkailijan hämärän aikaan lokakuussa.

Nyt hän pääsi koruksi kaulaani.

Jatkaa tarkkailua siinä, kuiskailee viisaita

ja on seurana haipuilevina hetkinä.

Luulen, että ollaan paljon yhdessä.

***

Tulostin kuvan kopiopaperille.

Muste oli vähissä, mutta ei haitannut, tykkään rososta.

Laitoin korupohjaan lakkaa, kuvan lakan päälle ja 

lakkaa vielä kuvan päälle. Valmis.

Taidan tehdä näitä lisää.   

Jos haluaa

Voi kuulla irlantilaiset sävelet, bodhranin rummun kuminan.
Voi lukea sanoja niin, että tuntuu sielussa asti,
antaa niiden juurtua syvälle ja vahvasti.
Jos haluaa, voi.

Voi nauraa ystävän kanssa, antaa naurun kantaa päivien päähän,
viedä yli vaikeuksien ja kysymysten, ohi sateen ja synkän.
Voi kuulla ystävälliset sanat,
nähdä lämpimän katseen ihan kesken toden arjen.
Voi, jos haluaa, kyllä voi.

Ja viulu soi, rumpu kumisee.
Mieli täyttyy varmuudesta, siitä mikä on totta.
Totta, jos niin haluaa.
Se voi olla totta.




        



  

Kuvien sävyissä

Nämä vapaat ovat voimaksi.
Aikaa löytää oma itse.
Olla yhdessä ja erikseen.
Kaikki mitä tarvitsen, on tässä.


On meillä ollut paljon värejäkin täällä,
mutta tärkein tunne ja olo 
näkyy kuvien sävyissä.


Hetken rauha. 
Rauhan hetki.



 

Tyyni

Ei ihme, että lauantaiaamuna herää kuuden jälkeen,
kun arkiaamuina herätys on ollut jo varhain
ja perjantaina on niin tööt, 
että uni kaataa naisen alkuillasta täysin tainnoksiin.


Aamulla voikin sitten hissutella kynttilänvalossa.

Ja juuri kun ehtii toivoa ripauksen taikaa elämäänsä,
juuri silloin ajatuksiin lentää pieniä oivalluksia.
Sellaisia, mitkä kirjataan heti ylös, hymyillään,
ja sitten voi taas ajatella kaikessa rauhassa,
että kyllä kaikki järjestyy ja hoituu ja että kyllä minä ehdin.
Päässä sentään liikkuu vielä jotakin, ainakin näin vapaapäivänä.


Pyysin tytärtä katsomaan ikkunasta mikä on tämän päivän ilma.
Sininen kostea tyyni.  
Ja sitten hän nukahti uudestaan, sohvalle.


  

   
      

Porkkanoita

Posti toi mulle porkkanapaketin!
Ihan tavallinen, hämärtyvä ja väsähtänyt arkipäivä
sai huimaa voimaa ja iloa tästä suloisesta yllätyksestä. 
En ole koskaan ennen saanut postitse porkkanoita :)

Kiitos M, olet ihana ja porkkanat tosi namuja!