maanantai 31. elokuuta 2015

Hiukan ennen




























Voi päätyä aika helposti ja nopeasti seikkailumaisemaan, jos lähtee hiukan ennen, kulkee toista kautta, pysähtyy, ehkä hiukan piiloutuukin, ja sitten katsoo kaikessa rauhassa.



 


sunnuntai 30. elokuuta 2015

Eikä edes





























Pysytään sisällä, suljetaan ovet, suljetaan ikkunat ja jo odottava arkitodellisuus. Antaa sataa ja ukkostaa, täällä on sohvan nurkka ja kirjoissa toiset maailmat, voi vain valita minne. Ollaan piilossa, nuuhkitaan hautuvaa pataruokaa, eikä edes ajatella. Etsitään tyyny, lämpimiä peittoja, neulotaan villasukkaa. Edessä iltapäivän leijuva päiväuni. 




maanantai 24. elokuuta 2015

Ratkaisu






 




Kaipailen ajatusretkille. Jotta kykenisin kokoamaan, tiivistämään, löytämään punaisen langan ja jutun ytimen sekä vielä pitämään kaiken kasassa ja hyvässä ryhdissä. Katkeavan ajatuksen ja rikkonaisen tekemisen kanssa eteneminen on kuin jälleen romahtaneen tornin uudelleen kasaamista, taas ja taas. Poljen siis paikallani, turhautuneena. Tähänkin on nyt löydettävä jokin etenemistä edistävä ratkaisu ja pikaisesti, kiitos. 



Kuvat ovat eräältä hyvältä retkeltä, Helsingistä. Se retki sisälsi paljon ajatuksia, tärkeää puhetta ja raikasta ilmaa, ystävän seurassa.



Aamupesua










































Eräänä aamuna elokuun ensimmäisinä päivinä sain seurata viehättävää aamupesua meren rannassa. Tässä kohtaa minä olin hyvin ääneti, jotta hän ei vain häiriintyisi.




 






sunnuntai 23. elokuuta 2015

Elämäntodellisuus






























Fenomenologisen lähestymistavan tutkimuskohteena on ihmisen kokemuksellinen suhde maailmaan, jossa hän elää. Tutkimuskohteena on ihmisen elämäntodellisuus. Tärkeimpiä käsitteellisiä työkaluja ovat kokemus ja merkitys.

Hanna Vilkka  


Itselleni tärkeimmät kokemukset ja merkitykset syntyvät keskimmäisen kuvani kaltaisesta kokemussuhteesta maailmaan, omasta elämäntodellisuudestani.




torstai 20. elokuuta 2015

Torstai






























Tänään olen ajatellut sitä, miten tärkeää loppukesän auringonlämpö onkaan, keho muistaa tämän vielä tosi pitkälle, ehkä pimeisiin asti. Olen liotellut varpaitani järvivedessä ja ottanut kaiken auringon vastaan, olen maalaillut akvarelleja ja keskittynyt veden liikkeeseen. Torstai on myös toteuttanut toiveitani. 


Tämän viikon kuvat ovat hienosta näyttelystä, Muodonvaihdos.





keskiviikko 19. elokuuta 2015

Keskiviikkoisin






























Keskiviikkoisin katse kantaa jo parin päivän päähän. Väsyttää, mutta hymyilyttää. On improvisoitu, palaveerattu ja valmistauduttu. Ajatuksissa hiljaisina vaeltavat ne, joiden kuuluisi edetä kaiken muun rinnalla, mutta muuttuvat äänettömiksi jäädessään vaille tilaa, vaille aikaa. Vielä minä keksin miten sitä järjestän, tilaa ja aikaa äänettömille. 


 

tiistai 18. elokuuta 2015

Tiistaina





























Tänään tiistaina olen edennyt hitaasti päivään, harkitun hitaasti, niin, etten pahasti hätkähdellyt ärsytysten äärellä, vaan otin ne vastaan etäältä, tiedättekö, kuin olisin jossain toisaalla, vaikutuspiirin ulkopuolella. Ehkä voisi jopa sanoa, että olin suojassa. Hitaan etenemisen jälkeen päivä oli vilkas, pitkä ja täysi, mutta nauroin kaiken keskellä tosi monta kertaa.



maanantai 17. elokuuta 2015

Maanantaina




























Tänään maanantaina piti tehdä kovasti töitä, jotta löytyi pehmeä ja myötäinen tuuli, luottavaisempi asenne. Onnistuin. 





 

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Uskon sen kantavan









Nyt mulla on merituuli ja kaikki kauneus ajatuksissa, maljakossa kanervankukat. Varpaissa vieläkin rantahiekka, olkapäillä kimalteleva aurinko ja katse, se jäi vanhoihin seiniin, avoimiin ikkunoihin, vahvoihin teoksiin. Jalkapohjissa tunnen yhä kallion pehmeän lämmön, ympärillä perhoset, ympärillä kaislikot, ympärillä vapautta silmänkantamattomiin. Syvälämpö kehossa on viimein totta, miten se onkaan tarpeen, elinehto syksyyn, pimeään.
 

Olen nyt tankannut kaikin tavoin
luontoa (meri, puut, horisontti)
rauhaa (yksin galleriassa, kaislikossa)
kaunista katseltavaa (taidenäyttely, korennon siivet, pusikot)
herkullisia miehen loihtimia aterioita (mielettömän kaunistakin paellaa, täydellistä tomaattipastaa)
koskettavaa tekstiä (edelleen, hiljaksiin, Matkalla olon mysteeri).


Arki nujertaa, ei vielä syksy tai pimeän pelko, vaan ihan rehellisesti arki. Teen nyt kaikkeni, että saisin siitä kevyemmän taakan, että jaksaisin. Niin paljon hyvää ja tärkeää kaunista on tässä viikonlopussa ollut, uskon sen kantavan. Arkiretkimerkintä on kalenterissa tiistaiaamulle. 







  


torstai 13. elokuuta 2015

Lääkitsisi oireita









Tajusin juuri, mistä tämän viikon niskojen kiristyminen, hermojen pingottuminen ja päänupin pakottaminen johtuu. Pienet arkiretket ovat tekemättä. Viime viikolla ehdin, tällä viikolla en. Voi hermostus, voi tyyneyden kaipaus!

Ja jos se ei se täydellinen syy ole, niin ainakin se lääkitsisi oireita. 

Ensi viikolle kirjaan kalenteriin arkiretkimerkinnät, ennaltaehkäisynä.


 


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ja samalla muistin










Mulla on elokuulle oma kahvikuppi. Olipa onni, että sen muistin, ennenkuin koko elokuu on jo kohta pian takana (mieletön kiito ajankululla taas päällä). Muistin sen, ja samalla muistin päivän, jolloin sen ostin, kaipasin ystävän kanssa kuljeskelua, ajattelin helmikuuta, sitä, mitä siihen liittyi ja miltä se tuntui. Ajatusketjut ovat kiinnostavia. Tarpeellisia. Joskus ne voivat olla suorastaan pelastus, kuin karkureitti arjesta, pois toisaalle. Valoisa voi nylkeä synkän, hah!

Kuppi on kirpparilta, kuten mun tärkeät kupit ovat. Alle euron. Syyskuulle on myös oma kuppi odottamassa, aika kiva, samalta helmikuun päivältä sekin. Helmikuu tuntuu nyt tosi kaukaiselta, tässä elokuussa, sen ihmeellisissä aamuissa, joissa viiletän fillarilla töihin, jalassa villasukat, käsissä tumput, onnellisena raikkaudesta ja auringosta. Tuli mieleen eräs taidenäyttely, haluaisin sen nähdä, ja sitä mietin mitä siitä toisesta näyttelystä kertoisin. Löysin sanoja, lauseen raakileita, muistin teen, jossa tuoksuu ruusutarha. Näin kaikki naakat, ajattelin tarinoita ja seikkailuja, matkan varrella monta mustaa sulkaa. 




lauantai 8. elokuuta 2015

Työn alle






On tullut mietiskeltyä haaveita ja unelmia, päämääriä. Sellaisia isompia (niin, mikä on "isompi"?) kuin sudenkorennon tai pääskysen lento. Sellaisia mitä haluaisi ehkä saavuttaa tai kokea, mihin kurkotella, sellaistakin, mitä haluaisi nähdä ja kohdata, missä joskus olla. On jotakin, mitä olen halunnut jo pienenä tyttönä. Luulen, tai totta puhuakseni uskon vahvasti, että sillä unelmalla on jo siivetkin. 


Kyllä minulle nuo lennotkin ovat isoja tavoitteita. Kaikki, missä onnistuu tai mitä ainakin intohimoisesti kokeilee, mihin laittaa itsensä likoon, on isoa ja tärkeää, itselle. Olen päässyt viimein kirjoittamiseen kiinni, palautellut esseitä ja kaivanut opinnäytetyöpaperit pölyn alta työn alle. Siitä on syntymässä matkakertomus, siinä katse näyttelee yhtä pääosamatkailijaa. 



Monesti tällä sisäisellä pyhiinvaelluksella koettujen asioiden vertauskuvat liittyvät ruumiin tarpeisiin, niin kuin esimerkiksi "jano". Pyhiinvaeltajan kokema jano on luonteeltaan hengellistä. Sitä ei voi sammuttaa mikään muu kuin hengellinen lähde. Toinen vertauskuva on se, että ihminen kaipaa tulla nähdyksi, saada vahvistusta, olla kaivattu. Heprean 'katsetta' merkitsevä sana ajin merkitsee myös lähdettä.


Owe Wikström
Matkalla olon mysteeri, Tie ulos vie sisään






perjantai 7. elokuuta 2015

Voi taas olla








Menipä mukavasti tämä ensimmäinen arkiviikko! Tuntuuhan se kuitenkin koko kehossa, mehut loppu. Mutta ei se haittaa, viikonloppu kohentaa olotilan. Ensi maanantaina voi taas olla yhtä raikasta ja virkeää kuin oli tänäkin maanantaina:








tiistai 4. elokuuta 2015

Ääneti































Tänä aamuna tässä kohtaa kadotin hengitykseni rytmin hetkeksi. 

Hän saapui yksin, ääneti, en tiedä mistä. 

Vesi oli pitkästä aikaa hiljaa liikkumatta, hengittäminen tuntui vapaalta.






maanantai 3. elokuuta 2015

Hengitys
































Hengitysharjoituksia.

Meri. Metsikkö.

Arkiaamuna.







sunnuntai 2. elokuuta 2015

Tyyni ja aurinko










Aamuisin kun herään, on maailma tyyni ja aurinko keittiössä. Tuulet ja pilvet tulevat vasta muutaman tunnin päästä. Päivällä tuulee jo valtavasti, toisinaan se paiskoo parvekekukkasiakin pitkin poikin, mullat lattialle, yhden ruukkukin oli pari päivää kateissa, sellainen tempoilija tuuli on ollut. Iltaisin tuuli rauhoittuu, maailma on taas vakaa ja voi jo ajatella seuraavaa aamua, jossa jälleen asuu tyyni aurinko. 


Olen kasvanut kiinni tähän kiertokulkuun.



Lautanen on yksi tämän kesän astia-aarteista. Eurolla kierrätyskeskuksesta. Tarpeeseen, sillä meillä on heikosti ja huonoja syviä lautasia. Puolustelen siis.



lauantai 1. elokuuta 2015

Tavoittelen






























Mullahan on haave. Tai tavoite, päämäärä, miksi sitä sitten haluaakin kutsua. Korennon lennon lisäksi tavoittelen myös pääskysten lentoa. Mulla on onni seurata pääskysiä ja niiden kirmailua parvekkeelta, iltaisin se on aika ihanaa huvia. Tosin silloin, kun yritän saada näitä lentoja kuviksi, silloin tähän huviin tulee eräänlainen hermostunut lisävivahde... ihan kuin ne tietäisivät mitä yritän, ihan kuin ne oikein kiihdyttäisivät juuri kun olen tarkentamassa! Ei mitään saumaa, pelkkiä viuhahduksia, mustia pikkuruisia tuhruläiskiä! Pysyisivät paikoillaan, paljon en vaadi! Edes pieni hetki!! (rauhoitu, tyttö...) Ai niin, se oli se pitkämielisyys... siinä mulla on kyllä vielä paljon harjoittelemista. En paljon edistynyt loman aikana, mutta en totisesti vielä luovuta, en. 


Ja on mulla sentään jo tällainen, edes jotakin. Alku. 

(tämän tekstin voi tulkita myös niin kuin puhuisin opinnoistani)