Vihreitä ajatuksia

Vei kaksi päivää, että rytmi vaihtui arjesta vapaalle.
Vahvistaa sen ajatuksen, että tavallinen viikonloppu
ei mitenkään riitä arkihässäkästä palautumiseen.


Kesäaikaa tervehdin ilolla!
Ajatuksetkin ovat jo ihan vihreitä.
Pää taisi nimittäin jäädä tuonne huumaavaan paratiisiin.


Olen syönyt viikunahilloa,
laittanut punaista hiuksiin.
Olen seikkaillut taidehistoriassa
ja etsinyt rikkinäistä kirjaa kirpputorilta.
Jätskikioskikin on saapunut torille,
tytär sai isoimman minttusuklaapallon.
Tänään käyn, tyypilliseen tapaani viime hetkillä,
katsastamassa kiinnostavia valokuvia. 


Sitä ennen tehdään kuitenkin tuhti aamupala.






 
  

Kuin toinen maailma

Aisteja ja mieltä avaava hemmotteluhetki
vihreän, valon ja kauneuden keskellä.

Kuin toinen maailma.

Paljon unta

Aamulla linnunlaulu
ja säihkyvät timanttipuut. 


Oli kuutamokävely,
hyvin nukuttu yö ja hiljaisia haikuja
niihin asioihin, mitä ei mitenkään arjessa ehdi.


Nyt tuntuu vapaus, aurinko ja onni siitä,
että edessä on pitkiä aamuja ja lepopäiviä, kevättuulessa.
Omia tärkeitä asioita ja paljon unta.


Illassa tuoksuu sitruuna.
Mennään saunaan ja ollaan vaan.
Uneksi olen tilannut lempeän laivamatkan.



 
 
 
   
 

Todistusaineistoa

edelliseen...


Ugh. Olen puhunut.

Sata pientä äkäistä peikkoa

Pitkään jatkunut kylmyys, valkoinen maa ja jää

näivettää pienen ihmisen, joka odottaa lämmintä ja vihreää.

Kaikki tämä saa aikaan väsymyksen, alakulon

ja sata pientä äkäistä peikkoa päähän  

kiukuttelemaan ja pitämään uuvuttavaa hälyä.

On ollut aurinko kuitenkin, onneksi,

mutta ei se kylmää ole saanut vielä kunnolla pois,

eikä lumia maasta, jäätä jalkojen alta.

Tulee se sieltä, tiedän, mutta pää ei meinaa jaksaa odottaa,

koko nuppi on jäässä tästä kaikesta.

Mutta nyt, nyt näin sentään jo lätäköitä ulkona!

Vedetään tytön kanssa kurakamat päälle

ja painutaan pihalle hyppimään ja roiskimaan,

kiljutaan kevättä apuun peikkoja vastaan!

     

Maisemassa

Kävin maisemassa.
Siellä tuoksui meri, kallio oli lämmin
ja aurinko poltti olkapäitä. 

Suoristaisin matot

Kissa juoksi matot rullalle.
Herätti minut viiksillään kutittaen keskellä yötä.
Muuten vaan, jotta silittäisin.

Tyynyt ovat painuneet levon alla.
Aurinko on paistanut kirkkaana kaiket päivät,
sillä on kova työ sitkeissä lumissa.

Kävin punaisessa pelargonia-mökissä.
Pelloilla oli hanget, 
hangilla itse tehdyt ladut, enkelikin.
Ei mene kauaa, kun siellä jo ihmetellään omenapuun kukkia. 
Uskotaan niin.

Ajattelen räsymattoja, väriraitoja.
Menen valoista varjoihin ja takaisin taas.
Teen ajatuksissani, ajattelen tehdessäni.
Enemmän kuitenkin ensimmäistä.  

Voisin ajaa kuivaa asfalttia pitkin vaikka kuinka pitkälle.
Pysähtyisin jokaisen yksinäisen talon kohdalle,
veisin ikkunalle pelargonian, suoristaisin matot.
Voisin ohittaa metsät ja järvet, kulkisin auringon mukana
ja ylittäisin kaikki rajatkin.







   
         

Jostakin

Viikko olikin täynnä, huomaan.
Liikaa ajatuksia, kohtaamisia, suuntia ja päänvaivaa.
Huomaan sen nyt, kirkkaasta auringosta huolimatta.


Keitin kuitenkin kahvin.
Ehkä nukun toiset unet yöunien perään. 
Olen aika hiljaa, neulon harmaata
ja löydän taas voiman jostakin sohvan nurkan uumenista.



    

Hyvästejä

Talven tulppaanit jättävät hyvästejä.

Samaan aikaan parvekkeella kevät huokailee hiljaa.

Odottaa lämpenevää, 

haaveilee puhtaista matoista,

ruusuliinasta pöydällä.

 

 

 

 

Tummissani

Värien nälkä on juuri nyt hurja.


Tekee mieli pistää 
musta-harmaa-vihreä-ruskea-murrettu
vaatevarasto kerralla uusiksi,
raikastua, kirkastua ja olla iloisen kirjava päästä varpaisiin!
Mutta...
maltilla vain jotakin pientä ja värikästä,
sillä kunhan aika etenee, olen taas tummissani tyytyväinen.  


Matot ja kukat ovatkin sitten asia erikseen. 
Kissassa kuitenkin kunnon harmaus :)

Ja äidille kiitos matoista!


 




  
 

Uusi maailma

Viikonlopun koulupäivillä työpöydällä oli tällaista.
Ihan uusi maailma aukeni minulle
ja taidan olla nyt iloisesti koukussa.


Kirjansidontaa!
Eka itsesidottu kirjani jäi vielä kansia vaille,
mutta se ja pari muuta valmistunee kevään aikana.
Ihan ihmeellistä!
   

Paistaa päin naamaa

Valo kurkkii joka nurkasta,
paistaa päin naamaa,
on läsnä tässä ja nyt
ja voi että, mikä voima sillä onkaan.


Olen kohdannut valon lisäksi
keltaisen veneen, ahkeria opiskelijoita,
monta kirjan sivua, hyvää seuraa,
kummallisia tuntemuksia
sekä viisaita sanoja.
Näillä mennään taas pitkälle.



      
   

Tuunailee ja duunailee

Eipä uskoisi, että täällä on vatsatautipotilaita.

Eräs pikkumimmi nimittäin tuunailee ja duunailee  

ja vähät välittää vatsakivuistaan. 

Liimasi, maalasi, teippasi ja

parhaillaan toimittaa lehteä perheelle.

Vastasin jo haastatteluun.

Oi, oi nyt hän tarvitsee jonkun valokuvan koneelta!

Ryhdyn tästä siis tulostelemaan. 

  

 

Kuiskivat

Aurinko houkutteli jäärantaan.
Merivesi oli vielä piilossa,
mutta tuulet kuiskivat lupauksia,
vaaleansinisen taivaan alla, kirkkaassa valossa.


Tuulissa on nyt levottomuus.
Kuiskivat lupauksia, mutta paljon muutakin.
Muutoksia.
Kuin yrittäisivät puhaltaa ajatukset raikkaiksi,
vanhat pois, puhdasta tilalle.


Hyvää levottomuutta, sitä se on.






       

 

Auringolle

Aurinko tuli ja nielaisi harmauden pois.
Valovoimaa.