Toimistosta hei

Yritän päästä kartalle kouluhommista,
olen vallannut pojan huoneen toimistoksi.
Kissa nukkuu kirjojen ja papereitten seassa seuralaisena.
Tahkoamista tämä on, mutta pari hommaa jo tehty. 
En uskalla laskea kuinka monta jäljellä,
koitan edetä coolina homma kerrallaan. 


Vuosi hupenee käsistä, lumi maasta.
Tehtiin vuoden viimeinen sunnuntailenkki iltapäivällä,
liukasta oli ja nyt tulee kaatamalla vettä... 



 
    

Uinuvilla hangilla

Kävin hiljaisilla mailla, uinuvilla hangilla.



Täydellisen kuun valossa
puut olivat mustaa pitsiä.




***



"Lumessa oli jotain lohdullista.Se tuntui satavan 
toisesta maailmasta, kaukaa unesta, vuosien takaa."

- Joel Haahtela, Lumipäiväkirja -


Olen lumoissa Haahtelan sanoista, lauseista, ajatuksista.
Jälleen kerran, ihmetellen.




 

Pakkanen on jo laskenut

Aamutaivas.


Punavalkoiset värit tässä joulussa.
Kolmen tunnin iltaunet eilen.
Elokuvia yömyöhälle, vähän suklaata ja paljon neulomuksia.
Löysin korin pohjalta kesäsateitten aikaan aloitetut sukat,
ne valmistuivat nyt, niin sopivat joulutöppöset.  
Ajatukset karkailevat hiljaisina ensi vuoteen.
Tehtiin happihyppelylenkki maitokauppaan, pakkanen on jo laskenut. 
Poika teki mansikkapirtelöt, minä paistan kohta perunat.
Laatikot lämpiävät uunissa,
korkattiin lenkin päälle kylmät oluet. 



 

Näissä päivissä pehmeys

Lepopäivät.
Anivarhain luetut sanat tekevät pesän ajatuksiin.
 

Pitkät aamut, uinuva koti.
Näissä päivissä, kun ollaan vaan eikä kukaan lähde,
näissä päivissä asuu pehmeys ja se rauha, mitä odotin. 


Nukutaan varmasti päiväunet,
nauretaan sanojen selityksille,
ollaan levollisempia kuin aikoihin.


Eikä kukaan lähde. 



 

   

Joulurauhaa

Joulu soi hiljaa, kimmeltäen.
Rauhaa teille kaikille omaan jouluunne!



 

Tätä joulun touhua

Peetu täällä ihmettelee tätä joulun touhua.
Taloon tuotiin kuusi ja kissalle oma raapimispuukin,
eikä hän nyt tiedä kumpaa kummastelisi enemmän.
Näyttää lähes pelkäävän raapimispuutaan
ja teroittelee kynsiään edelleen keittiön tuolien jalkoihin.

Ennen tätä tohinaa,
silloin kun keittiö sai tähtitaivaan ikkunoihin,
kävi näin...    
 

Lupasi valon

Tänä aamuna pitkä uni takana, vapaus edessä.
Talvipäivä seisahtui, lupasi valon.
Juuri nyt talvi on kaunis, taivas kirkas, kuu puolikas.

Heräilen täällä tähän päivään, ajatukseen joulusta
ja siitä, että voi rauhoittua ja olla hiljaakin.

Mennään hakemaan kuusi.

Jäätyneitä vesiä

Päivät kulkevat.

Kirjastossa odottavat 

Lumipäiväkirja ja Kafka rannalla.

Ajattelen jäätyneitä vesiä,

lumisia maisemia,

hiljaisuutta, joka kietoo talven sisäänsä. 

 

 

 

 

Näen jo

Vilinää vilskettä tässä vielä.
Mutta näen jo sohvan nurkan, kirjan,
juustot ja sherryn, kynttilän valon.
Tunnen kuusen tuoksunkin.


Kun katson tämän kaiken yli. 


 
 

Hupsulla tupsulla

Tytär otti kuitenkin vihreän mulle kireän pipon käyttöönsä.
Tykästyi malliin niin, että toivoi toista samanmoista
ja saikin sellaisen itse valitsemillaan väreillä
ja hupsulla tupsulla (jonka pyöritteli itse) varustettuna.  
Tuli aika reipashenkinen, eikö?
Hän piti mallista sileä puoli ja reuna ulospäin rullaten.

 
Itse olen siis vielä ilman pipoa.
Pitänee tehdä asialle jotakin.
Sen lisäksi, että on kiristänyt, myös palelee,
eikä se ole ollenkaan mukava olotila.   

Tuhansin sanoin

On tuiskunnut lunta.
On soinut viulut, sellot, kaunein laulu.
Olen saanut istua ystävän vieressä kaikessa rauhassa,
vailla mitään, ihan hiljaa ja samalla tuhansin sanoin.
Seinillä varjot, maassa lumen valkeus.

Katselin ikkunoita, kävelin katuja

Menin hämärän aikaan kaupunkiin.
Katselin ikkunoita, kävelin katuja.
Pimeän tultua seisoin suuren kuusen vieressä,
kuusen oksille oli ripustettu tauluja.
Kuusi, taulut ja kaupungin henki 
toivat voiman mieleen ja ajatuksiin.


Istuin kauniissa kodissa, korkeissa huoneissa.
Kuvat alkoivat elää, sanat olivat taikaa.   
Kaikki se sai minut hiljaiseksi.
Hiljaiseksi ihmettelystä, 
ymmärryksestä ja suuresta ilosta.




 
  

Piiloudun

Pienten asioitten päivä.
Sunnuntai voisi olla aina tällainen.
 
Tosin, voi olla että piiloudun pienten äärelle
kaikelta suurelta, erityisesti sellaiselta,
mikä kuulostaa siivoamiselta tai esseen kirjoittamiselta.   

Olen niin ylpeä meidän appelsiinipuutarhasta.
On saanut seurakseen myös mandariinin.



 

Haukataan happea

Mietin luovuuden merkitystä. 
Unohdan 50 joulupostimerkkiä Alkon ostoskoriin.
Pullot kyllä muistan ottaa mukaan.
Herään pää särkien, mitäs istuin ja neuloin yömyöhälle,
mitäs jätin kaikki sauvakävelylenkit tekemättä.
Teen kysymyksiä, joku muu saa niihin vastata.
Oikeastaan ihana ajatus, että vastausten 
ei tarvitsekaan tällä kertaa löytyä omasta päästä!


Tänään kuullaan joululaulua ja -soittoa,
tehdään mustaherukkapiirakkaa ja haukataan happea.
Tarvitsen myös flow-kokemuksen,
valkoista taikaa, punaiset posket.



ps. Ne joulumerkit...ne olivat kuin ihmeen kaupalla tallessa,
kun kävin seuraavana päivänä niitä kyselemässä! Joku kiltti 
ihminen oli laittanut ne sivuun odottelemaan lahopäistä omistajaansa. Kiitos hänelle! 



   
       

Hetken vapaus

Vapaapäivän aatto karkasi yölle saakka.
Aamullakaan ei malta nukkua, 
kaipaa jo varhain vapaan aamun kahvin tuoksua, kynttilänvaloa. 
Eikä osaa valita mihin tarttuisi,
neulomukseen, kirjaan vai kynään...
kun kaikkea tekisi mieli tehdä heti 
kun ympärillä on pienenkin hetken vapaus.  


Löysin lempikesäkukkani pakkasesta.






   
   

Aarteita

Nippu vanhoja valokuvia tuli vastaani.
Olen aika haltioissani niistä.
Tarinat henkivät eloon, kuulen ne jo.



 

Lumo

Olen umpijäässä.
Kuitenkin, talvilumo sulattaa ainakin sydämeni.
Haaveilin jo pitkästä talviunesta, mutta en varmasti
malttaisikaan nukkua kaiken tämän kauniin ohi! 


Tytär sairastaa. 
Minä mietin hiihtämistä ja kukkia.
 

Ensimmäisenä

Joulukuun ensimmäisenä pohjoistuuli tyyntyi,
kirkasti taivaan, väritti maailman talveksi.

 



Siitäkin huolimatta, että elämä on täyttä,
haluan nähdä kauneutta, pysähtyä hetkiin.
Sitä harjoittelen erityisesti nyt, joulukuussa,
jotta saisin kiinni rauhasta ja tunnelmasta,
siitä taianomaisesta, oikeasta joulumielestä, 
ilman kuristavaa kiirettä ja surullista suorittamista. 



Jos koti on kaaos, voi silti ripustaa
keittiön ikkunaan tähtitaivaan, 
asettaa pöydälle kynttilät
ja olohuoneeseen kauniit valot ikkunaan.
Näiden loisteessa kaaos häviää näköpiiristä
ja ollaan jo matkalla oikeaan suuntaan. 
Kun kaikkea ei ehdi, tehdään pikkuruisia asioita
ja tehdään niistä erityisen tärkeitä.



Arki on ollut ja tulee olemaan yhtä teatteria.
Eikä vähiten sen takia, että pienempi tytär harrastaa teatteria
ja isompi tytär tanssii teatterissa, ensi-ilta huomenna.  
Sen lisäksi kotona on ilmassa teiniteatteria,
mennään draamasta komediaan ja kaikkea siltä väliltä.
Täällä ei siis ole tylsää, ei ollenkaan.
Siksipä erityisesti toivon, että onnistun tässä
projektissani kauneuden ja rauhan puolesta.
(muut projektit koulun tiimoilta laahaavat perässä, 
ovat olleet aika hiljaa, ehkä jopa lomailevat) 




Tänään käveltiin talvimaailmassa pieni hetki.
Niin tärkeää sekin.