maanantai 15. kesäkuuta 2020

Perillä































Olen perillä. 


Sivukujat ovat olleet minulle

olohuoneeni 
horisonttini
päiväkirjani
iloni
terapiaistuntoni
päänsisäinen tilani
valoni
laiturini
ilmaisukanavani
merituuleni
oppimisen paikkani
jakamisen tapani
kaislikkoni

ja vielä tapaamispaikka, keskusteluväylä ja ilahduttavien kohtaamisten tila. Kiitos sinulle, että olet käynyt, ollut ja keskustellut, olet pitänyt yllä sivukujien henkeä. 

Nähdään kuitenkin edelleen, eikö? Kunhan saan uutta aikaan, laitan tänne tervetuloa-linkin. Lisäksi minut saa sähköpostitse kiinni, instagramissa vietän aikaa ja löydät minut myös Facebookista.

Voi hyvin, olkoon valoa, nähdään!




lauantai 9. toukokuuta 2020

Ehkä on jo aika
































On onni herätä vapaapäivänä jo ennen kello neljää. Ehtii vaikka mitä. En kuitenkaan käynyt tuossa kuvan kaislikossa, vaikka sekin retki kävi mielessäni aamuvarhaisella. Kesällä sitten, jonakin vähän lämpöisempänä aamuna. Juon kahvia aamuisin, monta pikkuruista kupillista, sekin on onni. Tykkään sanasta aamukahvi. 

Olen miettinyt sivukujia. Karttahan on kadonnut jo aikoja sitten, kompassia ei ole ikinä ollutkaan. On ollut vaellus, ajatukset ja pohdinnat, kuvat matkan varrelta. On ollut myös vuoropuhelua ja se on antanut ihanaa happea ja lisää reittejä vaellukselle. Nyt on ollut hiljaista, molemmin puolin. Ehkä on jo aika luopua. 

En kyllä millään haluaisi. 


Mistä sanasta sinä tykkäät?


 

  

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

On se hieno!































Täällä on oltu sellaisessa pysähtyneessä tilassa. Voisin sanoa olleeni saamaton ja laiska. Tai sitten voisin sanoa olleeni luovan tauon tilassa, siinä vellomuksessa, hitaudessa, lievässä ärsytyksen aallokossa ja kärsimättömän odotuksen tuntemuksessa, mikä lopulta useimmiten saa aikaan näkyvää jälkeä, jossakin yllättävässäkin hetkessä. Toivoisin, että tuo tila edes toisinaan sisältäisi myös mielenrauhaa ja lepoa, luottamusta siihen, että vielä syntyy. Vaikka tauon merkityksen tietää, sen myös autuaasti unohtaa siinä kriittisessä hetkessä kun pitäisi osata antautua olemiselle ja vapaalle virralle. Vielä minä sen opin muistamaan. 

Toukokuu on täällä! Olkoot se virtaava ja valoisa, kaunis se on varmasti, kuten aina. Mahdanko ehtiä rusokirsikkapuun alle tänä keväänä? Kukkii kuulema jo. Mitä tapahtuu, jos myöhästyn? 

Tähän kesään minulla on ihanaa puuhaa tiedossa, saan tehdä sanataideharjoitussisältöjä koko kesän, voi mikä onni! Huomasithan kurssini? Lähde ihmeessä mukaan sanojen matkaan! Tuli mieleeni, että tämähän olisi ihana äitienpäivälahjakin... Luepa mainos ja laita minulle viestiä! Tervetuloa yhteiseen kesäseikkailuun!

Tekee mieli hihkua tätä kevättä! Että se jälleen saapui, erilaiseen maailmaan kuin ennen, mutta sieltä se vaan tuli, voitokkaana ja varmana itsestään! On se hieno! Ja kyllä niin on, että pitkä pimeys ja ajatuskin siitä jäi heti jalkoihin, ainakin minulla. Eläköön valo ja kevään ihmeet! 





tiistai 28. huhtikuuta 2020

Kaksi teosta - Seikkailujen joki










Kaksi teosta 
Ninnun valitseman kirjan nimen 
"Seikkailujen joki" (Enid Blyton) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.
 
 
 
 
 

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Piiloaarteita



































Kirjahyllyyn piiloutuneita kirjoja ja hitaita pistoja. 

Kirjasto on kiinni. On minulla aika monta kirjaa sieltä lainassa, mutta ei montaakaan romaania. Siksipä onkin ollut jännittävää tehdä retki omaan kirjahyllyyn ja löytää sieltä unohdettuja aarteita, paljon sellaisiakin, mitä en ole aiemmin lukenut. Kani nimeltä Jumala on yksi niistä, ihana, lohdullinen ja hieno, pidin valtavasti, sen voisi lukea vaikka heti uudestaan. 

Seuraavaksi sukelsin tuohon siniseen, siinä on auringonkeltaiset sisäkannet ja lupaava alku. Ajattelen, että on mahtavaa löytää piiloaarteita näin läheltä, oman kodin sisältä. Niitä on varmasti muitakin, kirjojen lisäksi... On syytä pitää silmät auki, on syytä ehkä hieman järjestellä, katsella niin lähelle, että ei voi olla huomaamatta... Oletko sinä kohdannut piiloaarteita kodissasi viime aikoina?

Hitaat pistot toimivat mielen järjestäjänä, rauhoittajana ja ilon tuottajana. Ovat aikalailla meditatiivisia muistiinpanoja minulle. Sellaista tarvitaan nyt. No, nytkin.


    

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Pitkä loma






































Tunnelmia.

Tänään toisenlaista, sillä sain vapaapäivän. Ihmeellisesti olen virralla täytetty, yhdellä päivälläkin voi olla kokonaisen loman merkitys.

Perusarjessa kaikki on yhtaikaa levällään ja suljettu. En edes enää jaksa murehtia sitä, jos itse sairastun. Tai en voi, sillä sen mahdollisuus on koko ajan arjessa läsnä, eihän sitä voi taukoamatta pelätä, johan jo siitä sairastuu. Epätietoisuus on uusi normaali. En tiedä tuleeko lomautus. En tiedä koska on mahdollista pitää kesälomaa. Pitääkö se pilkkoa vai ei, määrätäänkö loma ehkä jo toukokuuksi. Varaa päiviä sinne, ei ota ne pois, mutta varaudu ehkä pitämään jotakin, jossakin, joskus. Sinänsä ihan sama, ei ole menoja eikä suunnitelmiakaan, jokainen vapaapäivä on minulle nyt pitkä loma. Enhän tiedä sitäkään, missä taas elokuussa työni teen. Jos siis vielä on työtä mitä tehdä.

Sen sanon, että epätietoisuus syö, nakertaa, jäytää ja väitän, että pitkällä kaarella taatusti jättää jälkensä. 

(tajuan kyllä sen, että poikkeusoloissa on tällaista, tyhmä en ole eikä mua voi ainakaan joustamattomuudesta syyttää)

(silti uskon, että asioiden hoitotavoissa ja ihmisten kohtelussa on vaihtoehtoja, myös poikkeusoloissa)

(ennustan, että ihmisten pompottelu synnyttää niiden ehkä-lomien sijaan vielä pitkiä sairaslomia)

Ja vielä: uskokaa sekin, että olen valtavan kiitollinen myös jokaisesta työpäivästäni. En totisesti toivo lomautusta enkä töiden loppumista itselleni enkä kenelläkään muullekaan. Varmasti sitkeänä naisena venyn, joustan, ymmärrän ja sopeudun juuri niin pitkään kuin on tarpeen. Jos pysyn terveenä.






 
 

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Sanoja minusta - kurssi tarjolla!






Lähde mukaan kesäiselle kirjoitusretkelle! 


Sanoja minusta kesässä, kesästä minussa - kurssi 
houkuttelee sinut tekemään helppoja ja kiehtovia sanataideharjoituksia, tutkimaan sanojen kautta sinua itseäsi tulevassa kesässä ja samalla myös kesää sinussa itsessäsi. Harjoitusten kautta pääset seikkailemaan kirjoittamisen äärelle, saat aikaan muistiinpanoja kesän ajalta monista näkökulmista käsin ja voit pohtia omaa itseäsi tässä hetkessä. Harjoitukset toimivat pieninä askelmina, joita pitkin kuljet eteenpäin ja saatat löytää itsesi laajempienkin tekstien maisemista. Harjoituksissa ei painoteta oikeinkirjoitusta eikä niitä voi tehdä väärin. Pääpaino on sinun omalla kirjoittamisen prosessillasi, juuri sillä, mitä sinun ajatuksistasi ja kynästäsi syntyy!

Kurssi tapahtuu itsenäisesti ja yksityisesti, omassa kesäsuojassasi. Saat 10 viikon ajan kerran viikossa minulta sähköpostiisi sanataiteellisen kirjeen harjoituksineen. Tekstejä ei jaeta tai käydä läpi, saat kirjoittaa omassa rauhassasi ja omaan tahtiisi. Tarvittaessa vastaan kysymyksiisi ja halutessasi tsemppaan sinua eteenpäin kirjoittamisessa. 

Ensimmäinen kirje saapuu postiisi perjantaina 22.5.2020 
ja kurssin viimeinen postipäivä on 24.7.2020
Tänä merkillisenä aikana haluan kurssin olevan mahdollisimman monen saavutettavissa ja siksi tarjoan kurssin sinulle hyvin edullisesti. Saat 10 viikon sanataideharjoitukset itsellesi 25 euron hintaan. 
Nyt kannattaa siis teroittaa kynä valmiiksi! 

Lisäksi haluan tarjota kolmelle henkilölle kurssin ilman kustannuksia
Jos tämä koronavirus-aika on ikävästi kolahtanut talouteesi ja haluaisit osallistua kurssille ilman kustannuksia, niin laitathan viestiä ja pienen perustelun mukaan. Valitsen ilmoittautuneista kolme henkilöä kurssille. 

Kurssi-ilmoittautumisen ja kysymykset kurssista voit laittaa minulle sähköpostiin
satuvee(at)gmail.com


Kesäisiin sanoihin! 

terveisin, Satu

Satu Pasio/ Satunkaa
ohjaustoiminnan artenomi AMK
sanataideohjaaja
narratiivistaiteellisen työskentelyn ohjaaja


 


torstai 9. huhtikuuta 2020

Voi myös superpiiloutua





















































Koti on hyvä suojapiilo. 
Kuitenkin välillä tekee mieli päästä happeen ja tuuleen, 
nähdä maisema, olla ilmassa, olla maassa. 
Olenkin piilotellut 

vahvoissa linnanraunioissa
pienellä rannalla
suhisevassa kaislikossa
hautojen kyljissä
tiheässä metsässä
kiven päällä puhelimessa 
pilvien liikkeissä
tyhjässä parkkihallissa
hiljaisilla ja kapeilla hiekkapoluilla. 

Kotona voi myös superpiiloutua, tiesitkö? 
Olen nimittäin löytänyt itseni 

kirjojen sivuilta
pyykkikasasta 
sohvan pohjalta
pölypilvestä
ikivanhasta paperipinosta (päätyivät silpuksi ja pois, miten mahtava terapeuttinen kokemus!)
teinikalenterin sisältä
nuoruuden valokuvista
tulevaisuudensuunnitelmista
parvekekylvöjen mullasta (nenä kiinni, josko jotain näkyisi)
peiton alta
räsymatolta
ja siivousta kaipaavalta parvekkeelta.

Huomenna piiloudun Sound of Yin-tunnelmaan. Sain tuon ihanan pitkänperjantain joogan Hangossa 
50 v lahjaksi, ja koska nyt Hangon retki ei onnistu, joogataan kotona ja retkeillään paikan päälle sitten myöhemmin. Alan jo latautua tunnelmaan...

Valoa piiloihin!



lauantai 28. maaliskuuta 2020

Kaksi teosta - Valo leikkii paperilla









































Kaksi teosta 
valitsemani kirjan nimen 
"Valo leikkii paperilla" (Tiina Rinne) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.
 
 
 
 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Merkillisessä ajassa













Ihan kauhean paljon sanottavaa ei juuri nyt ole. 

Kotona ei voi kokonaan pysyä, on oltava kriittisten alojen töissä, on otettava vastaan se mitä on tullakseen. On tehtävä oma osuus parhaansa mukaan. 

Kevään kalenteri muiden töiden, harrastusten ja ilojen osalta on täynnä päälle vedettyjä rukseja. Joitakin voi onneksi siirtää, on mitä odottaa.

Tässä huolentäyttämässä merkillisessä ajassa teen pieniä hiippailuretkiä hiljaisille sivukujille vielä kun on sallittua kulkea ulkona. Katselen taivasta, pilvien liikettä. Seuraan, ja valjastin töissä lapset ja vanhemmat seuraamaan, kevään merkkejä. Sillä nyt se on viimein, kevät! Valo! Onneksi nyt, pimeässä tämä olisi vieläkin pahempaa. Tänään täällä kotona tehdään miehen kanssa kylvöjä. Parvekeaika on ihan pian! Ehkä voisin samalla vaihtaa jouluverhot pois. Luen Minna Rytisalon hienoa kirjaa Rouva C. Katsellaan englantilaisia rikossarjoja. Valmistelen jo niitä "sit ku-töitä". Kehittelen instagramiin ja facebookiin pikkuruisia sanataideharjoituksia lohduksi peruuntuneista kursseista. Kuvittelin myös siivoavani, mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Totuus on myös se, että juuri nyt huolella höystetyt päivätyöt vievät kaksinkertaisen energian työntekijältään.

Toivottavasti sinä voit hyvin. Mitä puuhailet tänään, mihin keskityt juuri nyt?

(kas, sanottavaa oli kuitenkin)








perjantai 28. helmikuuta 2020

Kaksi teosta - Pitkän päivän ilta





























Kaksi teosta 
Ninnun valitseman kirjan nimen 
"Pitkän päivän ilta" (Kazuo Ishiguro) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.
 
 
 
 
 

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Sitä rataa









On hetkiä, jolloin ei suju. Mikään. Ei hengityskään. Tiedätkö? Kuppi on tyhjänä ja sitä rataa. Ajatus on ehkä olemassa, mutta se on eksynyt. Sitä sählää hiukan joka suuntaan saamatta kuitenkaan mitään kunnolla valmiiksi, tai edes aloitetuksi. Paniikki nostelee päätään ja hiki kirpoaa otsaan. Tehtävälista venyy silmissä, on kohta jo kilometrin mittainen ja huutaa kiirettä.

Sellaiselta tuntui tänä aamuna. Sitten ystävä viestii ja kertoo selkeästi ja suorasanaisesti muutamia faktoja. Niin totta, kiitos! Toisaalta tulee ihastuttavia sanoja siitä, miten voi kiipeillä kaiken yläpuolella Peppi Pitkätossuna, voi ihanuus, kiitos! Ja sitten vielä mies täräyttää stressi-ininääni tärkeästi: "Hyvä, sehän poikii aina uutta!" ja tuo samalla lautasellisen appelsiineja energiaksi. Kiitos! 

Arvostan totisesti suoraa ja selkeää puhetta, virkistäviä mielikuvia ja luottamusta sekä c-vitamiinia, silloinkin, kun itse haluaisi vaipua synkkään ja helppoon itsesäälin suohon. Ja kas, olen tänään saattanut monta asiaa eteenpäin ja venynyt lopuksi yin joogassa niin, että hengitys kulkee taas ja kyllä vaan kaikki on jälleen niin mallillaan! Voi elämä!


 

 

tiistai 18. helmikuuta 2020

Ihmeellistä virtaavaa voimaa








Tekee mieli lähteä valovaellukselle. 

Voisin kulkea valon kanssa yhtämatkaa, seisoa rantaviivalla aina auringonlaskuun asti, hengittää jokaisen valonsäteen sisään, puhdistua ja kirkastua siinä samalla ja saada jotakin ihmeellistä virtaavaa voimaa, sellaista, mikä pitelisi pystyssä tuulessa ja jyrkimmissä mutkissa, tuntea valon koko kehossa, antaa sen valaista väsyneet kasvot ja uupuneet hartiat, kohentaa painuneen ryhdin ja vilkastaa verenkierron, saada ajatuksiin kuplivaa, raikasta helinää ja vain olla, kokonaan olla valossa.

Kokeilen heti kun pääsen tästä taudista ja sohvan pohjasta irti.



 

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Upea



































Pääsin kuvaamaan alastonmallia, olipa mielenkiintoinen kokemus. 
Mallina meillä oli upea Sini, kiitos!
Tässä suosikkikuvani. 


































keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Pinotut ajatukset































Helmikuun ensimmäisen sunnuntain iltapäivässä aurinko paistoi, mutta merituuli oli kylmä. Vesi oli korkealla, rantakin oli muuttunut juurakkoiseksi ja luonteeltaan ihan toiseksi sitten viime kerran. Olin hiljaa valossa, valo yltää jo pitkälle, niin, että tuntuu koko ajan, päivä päivältä avarammalta hengittää.

On myös surrealistiset unet, naishahmo risteyksessä ja pinotut ajatukset vaarassa kaatua.


 

tiistai 28. tammikuuta 2020

Kaksi teosta - Paratiisi on nurkan takana






























Kaksi teosta 
valitsemani kirjan nimen 
"Paratiisi on nurkan takana" (Mario Vargas Llosa) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.



Tämän vuoden aikana Kaksi teosta inspiroituu kirjojen nimistä!
Itse olen valinnut sellaisten kirjojen nimiä, mitä en ole lukenut. Ajattelin, että en halua kirjan sisällön johdattaa mielessäni teoksen synnyn suuntaa, vaan haluan inspiroitua pelkästä nimestä. Viime vuonna teoksissani oli omakuvallinen teema. Tänä vuonna keskityn mielikuvitteelliseen ja impressionistiseen teemaan teosteni kanssa. Jännittävää nähdä miten onnistun... 
Ninnulle kiitos tästä innostavasta ja kiehtovasta yhteistyöstä!