Hei, terveisiä viikonlopusta, kesäajasta, päiväunilta!
Olen hiukan höpertynyt täällä kirjojen,
papereitten ja ajatusteni kanssa,
mutta ei se mitään, hyvä näin, tälle oli nyt aika.
Auringon olen nähnyt, mutta ulkona en ole käynyt,
piti kyllä, mutta tulikin ne päiväunet juuri siihen saumaan.
Haaveiltiin tytön kanssa parvekkeen laitosta,
mutta säästellään vielä ja odotellaan kunnon lämmintä.
Vaikea ajatella viikkoa ja kaikkea sitä, mitä pitäisi taas ehtiä.
Parempi, että nyt vaan hengittelen loppuillan,
unohdan tietoisesti maanantain.
Se tulee sieltä varmasti ja vie taas mukanaan, asia kerrallaan.
Ihana iltavalo :)
Nämä päivät niin täysiä.
Vain hetkellisiä askeleita omille poluille.
Sen verran kuitenkin, että huomaa kuulevansa linnunlaulun
ja tuntee kiitollisena auringon.
Onhan sekin paljon, onhan.
Iltaisin
järkevä ajatus, punainen lanka, selvä sävel
on jo karannut.
Nukahdan kirjan sivuille.
Hassua, miten asiat toisinaan saavat yhtäkkiä,
pitkienkin mietintöjen ja vääntöjen jälkeen,
selkeää potkua ja soljuvaa virtaa,
niin että sitten vaan otetaan hatusta kiinni ja mennään.
Opinnäytetyöprosessini on käynnistynyt.
Taipaleesta tulee pitkä,
hidastempoinen ja muutenkin satumainen,
uskon vahvasti niin.
Aloitin myös kurssin
ja olen siitäkin oikein hyvilläni.
Märkää loskaa.
Turhan sitkeä nuha ja rasittava köhä.
Koti siivousta vailla, tuuletuksen tarpeessa.
Niinkuin tämä jomottava pääkin.
Pitänee ottaa huiliasento ja -asenne,
sulkea silmät, ajatella pieniä.
Odotella aurinkoa
ja puhdistavia tuulia.
Vihreää valoa.
Reitit.
Kulkemisen tavat.
Olemisen muodot.
Alukset.
Katsomisen merkityksellisyys.
Tämä on ollut. -Barthes
Tarvitsisin hengittelypäivän.
Hitaan ja hapekkaan.
Puhuttelevat mietteet, kupilliset kahvia
ja sateen jäljet kuivattava tuuli.
Kaupungista maalle, sieltä takaisin.
Puut. Pienet, isot puut. Juuret varmasti maassa.
Muutamassa tunnissa kurotaan
haaveet ja surut kiinni, puhutaan maat ja taivaat,
ollaan kuin aina ennenkin.
Lennettäisiin kauas, jos olisi sopiva hetki,
mutta nyt saimme kauniin päivän, kuvat ja talot.
Tärkeää ja riittävää siihen asti,
kunnes taas tavataan. Hei hei ystävälle.
Piia Lehden lumoavia töitä esillä Lillanissa.
Hetki kevättä keskellä viikkoa.
Tänään vietän ystävän kanssa kaupunkipäivän.
Sadekin loppui jo.
Kuvittelen neulovani tyttärelle paidan.
Se näyttää tällä hetkellä tiskirätiltä.
Lanka on kyllä kiva.
Kotipäiviä, nuhakuumeinen lapsi.
Kissa asettuu sinne missä tapahtuu,
pitää huolen, että tulee huomatuksi.
Eilen poika lakosi lattialle futistreenien jälkeen,
ja kissa samaan asentoon viereensä.
Talvimaisemia kirjan sivuilta, ulos ei edes viitsi katsoa.
Kauneuden voi tarvittaessa kuvitellakin,
niinkuin kalliot, valon, tunnelman. Hetken.
On rauhallista aikaa esseelle,
sillekin, että perunat kypsyvät juuri kello kolmeksi,
kun isommat lapset kotiutuvat koulusta.
Pitkä kelmeä päivä.
Minulla impressionistiset ajatukset,
pehmeää, vahvaa tekstiä ja lämmin olla.
Tehtiin mansikkaviinereitä.
Kaupunki elää kevättä.
Kuiva asfaltti ja lintujen laulut.
Sisällä kuplii jo, eikä se haittaa,
vaikka paljon aiemmin kuin yleensä keväisin.
Onhan jo maaliskuu ja kohta juodaan parvekkeella aamukahvit!
Aamukävely metsän halki.
Iltapäivän vietin kirjan sivuilla,
illan neulepuikot käsissä.
Viikolla kävin menneessä maailmassa,
kuvat sieltä.
Toivon viikonlopun jatkuvan hitaasti, pitkään.
