On ollut ihmeellisen ihanaa lukea kirjoja.
Pitkästä aikaa olen löytänyt lukemiselle aikaa
ja olen tarrautunut sivuihin ja sanoihin antaumuksella.
Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär.
Riikka Pulkkisen Raja.
Nyt menossa Haruki Murakamin Norwegian Wood.
Odottamassa on vielä herkullinen pino kirjoja,
onneksi valoisat illat jatkuvat vielä pitkään.
Törmäsin kirjankansirunoihin ensimmäisenä Katjan luona.
Hauskoja ja innostavia, päätin kokeilla itsekin!
Teki hyvää pöllytellä oman hyllyn kirjoja,
löytää muutama herkku pakkomust luettavaksi kesäpinoon
ja havahtua taas siihen, että kotihyllyssäkin olisi niitä,
mitä en ole vielä laisinkaan lukenut...
Sinä päivänä elämän koko kuva
Suolaista hiekkaa
viiniä keittiössä
jäähyväisvalssi
tuokio tuulessa,
haikeat liekit
särkyneet siivet
enkeleitä hiuksissani
Matkakaipuun vallitessa vielä seuraava...
Matkakertomuksia
Kahvila Mabillon,
Firenze,
nuori Eurooppa!
Minä palaan jalanjäljilleni.
Vuorovesi, silta yli ikuisuuden.
Kaksi kaupunkia,
päivä ei ehdi.
Jumalat juhlivat öisin!
Temppelin portilla kulkurin kyynel,
mä haluan elää!
Tuli pilvet, kuiskivat sadetta.
Sanoin, taitaa olla aika lähteä kaupunkiin.
Eilinen, kuin irrallinen päivä.
Aurinko ja ajattomuus.
Kukat ja lämpö.
Kesä, hetken verran.
Irrallaan kaikesta.
Hämärä sade kaupungissa.
Haen kirjan, nukahdan sanoihin.
Lumoudutaan keskikesän kauneudesta!
Valloitetaan heinikot, nuuhkitaan apilankukat,
juostaan kohti pilviä ja pyöritään tuulen mukana!
Pidetään auringosta tiukasti kiinni
ja annetaan kehon lämmetä kunnolla,
leikitään ruusua ja seurataan perhosen lentoa!
Nautitaan kesästä, nyt!
Ajattelen niin, että näin kauas,
vaikka katsoinkin läheltä ja kuljin ohi.
Koska appelsiinipuutarhastani on kasvanut näin hieno ja vahva,
ajattelin kokeilla kuinka onnistun kirsikkapuutarhan kanssa.
Satoon on vielä matkaa, myönnän,
ja vaikka en alle ihan mahdukaan,
niin kyllä nämäkin toimivat hengittelypuina.
Erityisesti maanantaisin.
Tuli tehtyä kaikenlaista menneen kevään aikana.
Työpöytien sisältö oli vaihtelevaa ja aina täynnä.
Oli maalausta ja tuunausta, metallia ja virkkausta,
kirjoitettuja sanoja ja kuvattuja hetkiä.
Oli näyttely, oli kipsiä, savea, villaa,
oli well done, puunjuuria ja onnellinen tila.
Älkää luulkokaan, että työpöydät olisivat nyt tyhjät, eipä ei.
Kesätöitä on vino pino.
Mutta kun katselee ja ajattelee tehtyjä, valmiita,
niin voi ehkä hissukseen saada virtaa seuraaviin.
Ensin pitää kuitenkin katsella iltataivasta, kuunnella lintuja,
kastella parvekkeen kukat ja ajatella,
että well done, hyvä tyttö, monesta selvisit!
havaitsin
yksinkertaisen
totuuden
Ajatus viilettää ohi, ei jää.
Ehkä hyvä niin, menköön kesätuulen mukana,
ei tänne nyt kannata jäädäkään.
Sumussa, niskajumissa, alkavassa flunssassa.
Pääparka.
Lohdutan sitä Tove Janssonin Kuvanveistäjän tyttärellä.
Mies ja tytär toivat torilta mansikoita, ihana lohtu sekin.
Kesän ensimmäiset.
maanantaille, koko viikolle, toivon.
Kun oltiin pukeuduttu oikein, varauduttu suoraan sateeseen,
otettu oikea asenne esiin ja kuiskailtu vielä haltijoille,
niin sää suosi meitä ja monia muitakin koko viikonlopun!
Lauantain "hajanaisia sadekuuroja" ei edes noteerattu,
sillä Säpäle soitti upeasti ja vei yleisön mukanaan!
Seikkisrockissa kaikki toimi taas niin sujuvasti,
henkilökunta oli hyvin ystävällistä
ja koko paikka on niin viihtyisä, oli keli mikä vaan.
Kaiken kukkuraksi mua varten siellä oli ne kaikki puut :)
Saaristo Junior-festareilla suloinen Robin
villitsi niin äidit kuin tyttäretkin
ja festariaurinko paistoi täydeltä terältä!
Todelliset fanit löytävät paikat
mistä voi nähdä edes vähän...
Mahtava meininki!
JA NÄMÄ KUMMALLISET ISOT VÄLIT
JOHTUVAT BLOGGERISTA, EI MUSTA!
TYÖPÖYDÄLLÄ EI NÄYTÄ TÄLTÄ! GRRH...
Löysin monta kaunista ja vahvaa puuta,
joiden alla oli hyvä hengitellä.
Oltiin maanantai-iltana Helsingin Kalasatamassa.
Siellä soi vahvasti, taivaskin paloi ja tunnelma oli rautaa!
Huomenna mennään Turkuun.
Siellä esiintyy mm. Säpäle (sivu 10-11),
yksi miehen ohjaamista bändeistä.
Sunnuntaina viedään tytär ja hänen paras ystävänsä
kuuntelemaan Robinia Kaarinaan.
Vilskettä siis riittää ja musa raikaa!
Säähaltijoilta pyydän nöyrimmin,
että taivaan palon jälkeen ei tulisi vettä niskaan,
vaan saataisiin festariaurinko esiin.
Kiitos.
Hiljainen aamu hetken verran.
Soi kevään sävelet kauneimmat.
Loppuja ja alkuja vihreässä sateessa, pyörivässä tuulessa.
Liikutuin ihan kaikesta.
Lapset pääsivät ekalta, vitoselta ja seiskalta,
totuttelevat nyt lomaan, olemisen vapauteen.
Katselen vierestä.
Mökkiydyttiin kotiin, tein toiveitten pizzat.
Heitettiin noppaa, ratkottiin murhaa,
heiluteltiin golfmailoja ja tehtiin maaleja kaukalossa.
Odotan jo unta.
Ihmettelen sitä, että viikko sitten olin järvessä.
Nyt olen vain jäässä.
Pitäisi saada pienet vihreät taimet kunnon multaan parvekkeelle,
mutta ei tässä myräkässä voi kesää leikkiä.
Leikin kuitenkin lomaa. Huomisen verran. Säästä huolimatta.
