Kesävedessä

Tänään auringosta hehkuvat olkapäät,

hiljainen, kiireetön keskustelu.

Kotiin viiletin pyörällä,
korissa ruusu ja kuohuviiniä.
Punaisia molemmat.

Kävin kesävedessä.

Vähän viileä oli vielä, 

mutta silti niin pehmeä ja hyvä. 

 

Loputtomista päivistä, kesäkirjoista, omenapuustakin

Pienenä tyttönä mulla oli tietty omenapuu,

minkä alla oli ihana lukea kirjoja, viltin päällä loikoillen.

Ne olivat aikoja, jolloin päivä oli loputon,

aurinko oli aina ja kesäloma ei päättynyt milloinkaan.

Pari kesää sitten istuskelin samaisen vanhan omenapuun alla 

ja  tein lukumatkaa Kyllikki Villan seurassa.

Hurmaannuin.

Kirjasta, matkoista, omenapuustakin taas.

Kaukaa kuului lasten äänet, taivaalla lentokoneet,

lämpö helli ja sain hetkeksi kiinni loputtoman päivän tunteesta.

Olen varannut täksi kesäksi luettavaa.

Lisää matkoja ja Pancolia.

Aion myös lukea tietoisesta läsnäolosta,

kuvien ja sanojen yhteydestä,

eikä kesä ole mitään ilman virkkauskirjoja.

Tuo omenapuun alla luettu kirja

pääsee kesäksi purjeveneeseen ihanan naisen luettavaksi.

Ehkä tuon kirjan kuuluukin olla matkalla, ajattelen.

Jaksan voivotella sitä, 

että tässä lomautusten kaupungissa 

on kirjasto kiinni koko heinäkuun!

Ajatelkaa!!

Energiahoitoa

Eilen oli tuuli ja ystävät.
Kaunista ja kiireetöntä.
Hyvää musiikkia tuulensuojassa,
kynttilät pöydissä, takassa tuli.


Ulkona elettiin mennyttä maailmaa.
Me kuiskimme toiveita omenapuun alla.
Tuuli antoi villiä ja vapaata energiahoitoa mielelle,
riepotti ajatukset kyselemättä kohti taivaita.


Oli Halikon Rikalanmäki ja perinteiset Muinaismarkkinat.

Kaksi pientä ja yksi iso

Ompelin kaksi pientä pussukkaa.
Ulkoisille muisteille, suojaksi reissuille.
Ihmeellistä ja huomionarvoista tässä on se, että OMPELIN.
Sen sanon, että pitäisi kyllä ommella ihan säännöllisesti.
Olin nimittäin ihan hiessä tuon urakan jälkeen,
vetoketjut ja vuoret ja kaikki!
Yksi katkennut koneen neulakin.
Mutta valmiiksi tulivat, lopulta.
Omani on sävysävyyn muistini kanssa
ja miehen muistille käytin lemppareitten, Leviksen 501:n lahjetta. 
Siis käytöstä poistettujen, en uusien!
Vuorena on mummoni vanhaa, hyvää ja pehmeää lakanakangasta.
Nyt on muistit suojattu.
Pitäisi kai kehitellä päänupillekin jonkinlainen muistisuoja...


Meillä on talossa 1-vuotias!
Peetusta on tullut iso pullero pallero kisulainen,
enää vain muisto siitä pikkuruisesta hassusta,
mikä elokuussa meille kotiutui. 
Hieno, kiltti ja viisas iso kissa!
Ja juu, aika hassukin vielä...



 

Aika pieniä

Aika pieniä asioita meneillään.


Krokotiilin keltaisissa silmissä olen nyt viimeisillä sivuilla,
se jäi hassusti talviunille viime kesältä.
Sain sen postitse, kun kyselin täällä kirjavinkkejä. 
Olen tykännyt hirmuisesti, kiitos Emmo!


Aloitin myös uuden virkkaustyön.
Hexagon-peittohan siitä tulee, uskotteko?
No tuo eka tilkkukin meni kyllä heti purkuun,
mutta varmasti se vielä etenee, kaikessa rauhassa.
Tosin viime kesältäkin yksi peitto jäi kesken...  


Aurinkopäivä tulossa!
Pysyttelen pienellä linjalla.


 

Vielä nupussa

Olen nuuhkinut metsää, nähnyt valmiit pellot.


Ja omenapuun kukat, vielä nupussa, aurinkoa odottaen.
Minä odotan niiden rinnalla.
Vahdin, etten jää paitsi,
kukista, auringostakaan.



 



 

Kuulla tuuli

Eilen piti päästä kuulemaan tuuli.
Ja kyllä se puhuikin!
 

Tuntea vesi, kuulla tuuli. 
Tämän hetken tavoitteet ovat korkealla.
Ja ne ovat kauneimpia, tärkeimpiä.


 


 

Kuljeskelu

Kävin eräänä sateisena päivänä
Salon taidemuseo Veturitallissa
katsomassa hienoa näyttelyä.  

Tiiti Mendelinin akvarelleista
minut hurmasi tuo ylläoleva "Kotilo".
Tunnelma museossa oli juuri sitä mitä tarvitsin.
Hiljainen, vapaa ja rauhoittava 
kuljeskelu kauneuden keskellä.

Hienoja muitakin töitä oli, useita,
mutta palaan niihin toiste.
Näyttely on avoinna 2.kesäkuuta asti,
ehdit siis vielä sinäkin, jos täällä päin liikut.
Suosittelen.



   

Olkapäistä kiinni

Pysähdyin,
sillä piti päästä tuntemaan vesi.
Piti saada seistä hetki puun alla,
vihreän peiton ympäröimänä,
kuivatella varpaat auringonlämpimällä kalliolla. 


Lintujen ja veden rauhoittavat äänet.
Utuinen aurinko, 
se piteli vahvasti olkapäistä kiinni. 

 
Voiman ja mielenrauhan tankkaus.










 
 
  

Sateenkaariverho

Tein pikkuisen jotakin, pysyäkseni hereillä.
Kesätyyny ja kesäkassi.  


Kirjastosta löysin vanhan virkkauslehden 10 sentillä.
Nyt tarvitsen sateenkaariverhon, ihan ehdottomasti.
Tai edes pelargonian ikkunalle. 

Jäisiä mustaherukoita

 
























Tuuli pitää tänään ääntä,
toi pilvetkin valon päälle.


Minttuteetä.
Jäisiä mustaherukoita.
Lääkkeeksi, ajattelin.


Kissa kaivautuu sohvapeiton alle.
Riittää, että pää on piilossa.
Ei ollenkaan huono ajatus.


 

Horjuttaa

Haen tasapainoa.
Vähän horjuttaa.



 

Alku

...

Kevättä

Otan pienen huilin.
Kuunnellaan kevättä!



 

Väreistä kiinni

Huivi ja ekat joululahjasukat valmiina.
Toiset jo puikoilla. 


Nyt pidän kaikista väreistä  kiinni,
valostakin ja ihan kaikesta hyvästä.

Kirjoja matkan varrelle

Itse tehdyt kirjat ovat nyt valmiita!
Kirjansidontakurssi on tehty ja voi että oli kivaa!
Parasta kirjansidonnassa on intensiivinen tekeminen,
siinä on pakko keskittyä  ja olla läsnä,
puuha on paikoitellen aikamoisen millintarkkaa.
Otin kuitenkin kevyesti ja ajattelin,
että jokainen virhe on opiksi ja muistiksi.
Oli ihmeellistä saada ihan oikeita, 
käyttökelpoisia kirjoja kasaan!

    

Karttakirja tärkeitä merkintöjä varten.
Pysyäkseni kartalla, oikeilla sivukujilla. 

Luonnostelukirja ideoille ja nähdyille.
Muistaakseni kaiken tärkeän.




 

Pieni kirja syntyviä haikuja varten.
Tallentaakseni pienet kauniit ajatukset.