Jäin miettimään sijaintiani. Aamulla löysin itseni kuusen alta suojasta, hetken päästä toisaalta, olin heinikossa, pusikossa, kukkaniityn laidalla, sateessa ja auringossa, kuljeskelin, kuuntelin ja enimmäkseen ihmettelin.
Tämä heinä-elokuun vaihde on niin kaunista aikaa. Vahvaa ja määrätietoista, tykkään siitä kovasti, ehkä eniten koko kesäajassa. Edes se, että arkiset pakot ovat alkamassa, kesävapaus loppumassa, edes sen harmi ei ole suurempi kuin tämän ajan hyvä voima ja tunnelma. Elokuussa on vielä paljon kesää, syvää, voimakasta, sellaista, mikä jättää jälkiä. Elokuun illat, voi onni!
Niin, se sijainti. Pikkuinen levottomuus kompassissa, mutta tarkentuu, tarkentuu, uskon niin. Hyvää elokuuta, hyvää arkea kohden on kuitenkin suunta.
Sisäisen matkan perustavin edellytys on se, että ihminen pysähtyy vakavissaan määrittämään sijaintinsa.
Owe Wikström
Matkalla olon mysteeri, Tie ulos vie sisään
Viime aikoina vastaani on tullut hienoja kirjoja. Ne ovat olleet vihjailevia ja merkityksellisiä, sanoissaan vahvoja, osuvia ja lopulta sen kaltaisia, kuin ottaisivat harteista kiinni ja ravistaisivat.
Kokemuksiini on alkanut päivien kuluessa tulla syvyyttä, kun ainaisen kiireen tuoma latteus vaihtuu vähitellen kolmiulotteisuuteen.
Anneli Vainio
Eksyvä löytää, Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä
Kolmiulotteisuuden löytymisen lisäksi vapaus arjesta tarjoaa erilaista aikaa huomaamiselle sekä myös toisenlaisia kohtaamisen mahdollisuuksia. Tulee tilaisuus istahtaa alas, kuulla haaveita kauneudesta ja nauraa yhdessä. Saattaa saada ihastuttavan kirjavinkin tai löytää ihmeellisesti juuri oikeanlaisen kahvipaikan, jossa aika katoaa, tai ainakin aika muuttuu kokemuksen myötä hyvin paljon hitaammaksi. Ja vahvemmaksi, niin, että itsekin vahvistuu ja samaan aikaan kevenee niin huimasti, että yhtäkkiä onkin mahdollisuus lähteä lentoon tuuleen ja sateeseen, tai paeta hetkeksi kirpputorin suojiin löytöjä tekemään, ja sitten lopuksi halata ja vilkuttaa kauas, sillä hänellä onkin sellainen sateenvarjo, mikä vie korkealle myötäisiin tuuliin!
Tavattiin kuten viime kesänäkin. Kiitos kun tulit, ensi kesään! Ps. Sain eilen kirjavinkin käsiini. Ihana.
Päiväunipaikka. Hitaasti venyvässä päivässä sellainen on onni, paikka johon voi huomaamatta piiloutua, jossa saa olla vain varjo, jos edes sitäkään.
Kuljeskelu vierailla kulmilla auringon alla antaa ajatuksille tyyntä vapautta, sielulle rauhaa. Rosoinen kaunis ruokkii mielikuvitusta, ja katse, se on pysytellyt aika korkealla.
Täällä kotona
Aamuauringossa
kuihtuneet paljastavat
vielä lumonsa
Hidasta aamukahvia, koko päivä ihmeellisesti tarjolla. Ajattelen, että aina reissujen jälkeen mennyttä jäsennellään vielä pitkään. Kokemuksia, kohtaamisia ja tunnelmia, joiden vaikutus on hyvin vahvaa ja kauaskantoista.
.
Matkan varrella sataa vettä. Rannassa hiljaista, vain pääskysten lento. Horisontissa hitaasti kohden lipuva purjevene, terassilla irlantilaiset sävelet, yhteiset taputukset ja lämmin tunnelma.
Rantaterassi Baarpuuri, Virrat
On niin paljon mitä katsella. Ihmetellä ja ihastella.
Huomenna lähdetään kaiken lisäksi vielä kuulemaan. Kaustinen kutsuu.
Alkukesästä järvelle mentiin takki päällä, hanskat kädessä (minä) ja ... pipo päässä. Tuosta aikoja sitten neulotusta piposta tuli tyttärelle tosi rakas, niin rakas, että aloin jo hiljalleen vinkkailla, että nyt on kuitenkin kesä, voisit vaihtaa päähinettä. Mutta ei, pipo sen olla pitää. Ehdotukseni uudesta, hiukan kevyemmästä versiosta meni kuitenkin lopulta läpi. Novitan Bambu-langasta vanhan pipon mallilla neuloin pikaisesti uuden, ja se onneksi kelpasi. On jo lörpsähtänytkin sopivaksi. Ei se näillä helteillä sentään päässä viihdy, huh!
Sopivaa hellepäivien harrastepuuhaa on tietenkin villasukkien neulominen. Tällaisia on nyt valmiina, seuraavatkin jo puikoilla. Jämä- ja jemmalangoilla mennään, vielä on moniin sukkiin lankoja jäljellä. Ehkä vielä sukka-arvontaakin pukkaa, jos oikein innostun...
Pipolangasta tein myös pienen verkkokassin. Pohja on neulottu, muuten kassi on virkattu. Ohjeessa oli käytetty paksumpaa lankaa, mutta testasin ohuella ja toimi hyvin. Sopiva pussukka virkkaustyölle, kulkee hyvin mukana vaikka järvelle.
Kiva ja helppo ohje: Suuri käsityö 5-6 2015.
Järvellä. Aurinko syvälämmittää kehoa, vesi liikehtii vaatimatta muuta kuin vienon tuulenvireen. Varpaat lämpimässä hiekassa, ajatukset keikkuvat puiden latvoissa ja katse liikkuu siinä lennossa, mistä yllättäin tulikin tämän kesän päämäärä.
Tavoittaakseni
korennon villin lennon:
pitkämielisyys
Tyttären selloleiri päättyi yhteissoittoon. Saatiin kuulla Beethovenia auringon alla, nurmikolla istuskellen. Ei hullumpaa. Tällainen voi olla helposti kesän kohokohta, uskotteko. Tai sitten sellainen, että löytää kirjasta vavahduttavaa täsmäasiaa, mikä kolahtaa omaan itseen ihan täysillä. Voi olla sellainenkin, että saa syödä päivittäin aterian yhdessä koko perheen kanssa, tai vaikka makean mansikan maku , toisen tyttären uusi sänky, yömyöhälle valvominen, kukkakimpppu ystävän puutarhasta. Tässä viikossa onkin ollut jo monta kesän kohokohtaa.
Nuuhkitaan kesää! Oi heinäkuu!
