On onni herätä vapaapäivänä jo ennen kello neljää. Ehtii vaikka mitä. En kuitenkaan käynyt tuossa kuvan kaislikossa, vaikka sekin retki kävi mielessäni aamuvarhaisella. Kesällä sitten, jonakin vähän lämpöisempänä aamuna. Juon kahvia aamuisin, monta pikkuruista kupillista, sekin on onni. Tykkään sanasta aamukahvi.
Olen miettinyt sivukujia. Karttahan on kadonnut jo aikoja sitten, kompassia ei ole ikinä ollutkaan. On ollut vaellus, ajatukset ja pohdinnat, kuvat matkan varrelta. On ollut myös vuoropuhelua ja se on antanut ihanaa happea ja lisää reittejä vaellukselle. Nyt on ollut hiljaista, molemmin puolin. Ehkä on jo aika luopua.
En kyllä millään haluaisi.
Mistä sanasta sinä tykkäät?
Tulikitsinko oikein. Sivukujistako luopuisit. Voi älä luovu. Luen AINA uudet päivitykset, vaikka kovin laiskanpuoleinen olen kommentoimaan.
VastaaPoistaSoliseva, on sana mistä olen pitänyt niin kauan kuin muistan. Soliseva puro. Näen sen mielessäni. Metsäpuro auringossa. Sen luota usein kuljin ensimmäisen koiran kanssa. Siunauksellinen on myös kaunis. Moniulotteinen sana - eikä ainoastaan uskonnollisessa mielessä.
VastaaPoistaMinäkin olen miettinyt blogin luopumista.. nyt kun kaksi teostakin on myös instassa..
siis blogista :)
PoistaVoi,älä.Tulisi liian ikävä näitä kuvia ja tekstejäsi.
VastaaPoistaNämäkin kuvat,ah!❤
Hei.
VastaaPoistaTykkään monesta sanasta, mutta niiden joukosta valikoituu tähän sana
vaellus - siksi koska joitakin aikoja sitten vaelsin blogissa nimeltä sivukujilta ja nautin sen runollisilla kuva- ja sanapoluilla kulkemisesta, kulkiessani ihailin "maisemia"-
tunnekuvia, sanoja ja kirjoitin paljon niiden innoittamia sanoja itselleni talteen.
Voi, minun täytyy sanoa kun luin tuon otsikon -"Ehkä on jo aika" - aavistin jotain(?????).
Olisi suuri menetys kun on löytänyt jotain mielenkiintoista ja hyvää - sanoja, tekstejä, kuvia, tunnelmia ja kaikkea yhdessä ja erikseen vielä palautteisiin kommentteja. (Luen ainoastaan blogeja, joskus myös "sanon" jotain).
Tähän en voi sanoa mitään, suuntaan tai toiseen lopettamisesta - pitää kuunnella itseä.
Huomasin nyt vasta, että myös sinun tekstissäsi on sana vaellus, aika hauska sattuma.
Nuo kuvat ovat niin tarttuvia, hienoja, ajatuksia herättäviä
ja sanat retki, aamuvarhainen, aamu, pikkuruinen, matka, vuoropuhelu, reitti
ja sana hiljaisuus on niin erityinen - kun on löytänyt hiljaisuuden äänen on löytänyt jotain arvokasta.
Terveisin S