Pitkä loma

Tunnelmia.

Tänään toisenlaista, sillä sain vapaapäivän. Ihmeellisesti olen virralla täytetty, yhdellä päivälläkin voi olla kokonaisen loman merkitys.

Perusarjessa kaikki on yhtaikaa levällään ja suljettu. En edes enää jaksa murehtia sitä, jos itse sairastun. Tai en voi, sillä sen mahdollisuus on koko ajan arjessa läsnä, eihän sitä voi taukoamatta pelätä, johan jo siitä sairastuu. Epätietoisuus on uusi normaali. En tiedä tuleeko lomautus. En tiedä koska on mahdollista pitää kesälomaa. Pitääkö se pilkkoa vai ei, määrätäänkö loma ehkä jo toukokuuksi. Varaa päiviä sinne, ei ota ne pois, mutta varaudu ehkä pitämään jotakin, jossakin, joskus. Sinänsä ihan sama, ei ole menoja eikä suunnitelmiakaan, jokainen vapaapäivä on minulle nyt pitkä loma. Enhän tiedä sitäkään, missä taas elokuussa työni teen. Jos siis vielä on työtä mitä tehdä.

Sen sanon, että epätietoisuus syö, nakertaa, jäytää ja väitän, että pitkällä kaarella taatusti jättää jälkensä. 

(tajuan kyllä sen, että poikkeusoloissa on tällaista, tyhmä en ole eikä mua voi ainakaan joustamattomuudesta syyttää)

(silti uskon, että asioiden hoitotavoissa ja ihmisten kohtelussa on vaihtoehtoja, myös poikkeusoloissa)

(ennustan, että ihmisten pompottelu synnyttää niiden ehkä-lomien sijaan vielä pitkiä sairaslomia)

Ja vielä: uskokaa sekin, että olen valtavan kiitollinen myös jokaisesta työpäivästäni. En totisesti toivo lomautusta enkä töiden loppumista itselleni enkä kenelläkään muullekaan. Varmasti sitkeänä naisena venyn, joustan, ymmärrän ja sopeudun juuri niin pitkään kuin on tarpeen. Jos pysyn terveenä.