Keskiviikkoisin katse kantaa jo parin päivän päähän. Väsyttää, mutta hymyilyttää. On improvisoitu, palaveerattu ja valmistauduttu. Ajatuksissa hiljaisina vaeltavat ne, joiden kuuluisi edetä kaiken muun rinnalla, mutta muuttuvat äänettömiksi jäädessään vaille tilaa, vaille aikaa. Vielä minä keksin miten sitä järjestän, tilaa ja aikaa äänettömille.
Tuttu tunne nuo hiljaisina vaeltavat ajatukset. Sinä osasit hienosti kuvata tuon tunteen sanoiksi.
VastaaPoistaKiitos Seija :) Niin se on, ihan äänettöminä ovat, reppanat. Asialle on tehtävä jotakin. Mukava kuulla, että tunnistat tunteen.
PoistaKirjoitat kauniisti, oi. Minä niin pidän näistä teksteistäsi. ♥
VastaaPoistaMinullekin tuttua tunnetta kuvasit.
Voi kiitos paljon Essi! Hymyilyttää nyt :) Tosi mukava kuulla, että pidät! Ja tuo tunne, voi että, yritän nyt kyllä saada jotakin aikaan asian suhteen. On pidettävä palaveri äänettömien kanssa.
PoistaKauniit varpaat.
VastaaPoistaMinulla on olemisen tapa pudonnut pois käsistäni, seuraan sinua, tuntuu että sanasi johtavat minut takaisin olennaisen äärelle.
Varpaat kiittävät. Ovat kyllä nyt vihreät.
PoistaOh, onpa mukava kuulla sanojeni vaikutuksesta, kiitos.
Tärkeitä intentioita. Niin tärkeitä!
VastaaPoistaNiin, kyllä!
Poista