Kaipailen ajatusretkille. Jotta kykenisin kokoamaan, tiivistämään, löytämään punaisen langan ja jutun ytimen sekä vielä pitämään kaiken kasassa ja hyvässä ryhdissä. Katkeavan ajatuksen ja rikkonaisen tekemisen kanssa eteneminen on kuin jälleen romahtaneen tornin uudelleen kasaamista, taas ja taas. Poljen siis paikallani, turhautuneena. Tähänkin on nyt löydettävä jokin etenemistä edistävä ratkaisu ja pikaisesti, kiitos.
Kuvat ovat eräältä hyvältä retkeltä, Helsingistä. Se retki sisälsi paljon ajatuksia, tärkeää puhetta ja raikasta ilmaa, ystävän seurassa.
Tutulta kuulostaa. Palikkarakennelma menee nurin ainakin jostain reunasta. Täällä on jokseenkin maata myöten taas kaikki... :-) Turhautuminen vie voimia, joten jos sen tunteen voisi jotenkin kiertää, niin auttaisi.
VastaaPoistaKauniit nämä pinnat jotka oot rinnastanut kuvissa.
Niin, ja se kasaaminen vie aina hireveän paljon aikaa, ja sitten se aika , mikä oli käytettävissä, menikin jo siihen. Mitään uutta ei ehdi syntymään. Turhautuminen on ihan myrkkyä.
VastaaPoistaMulla tämä kaikki vaahtoaminen liittyy yhä ja edelleen (ja aina) siihen mun levällään olevaan opinnäytetyöhön, huoh. Voisin toki käyttää tämän vaahtoamisenergiankin itse tekemiseen, joo. Mutta pointti on siis se, että tarttisin jonkun kunnon ajan ja rauhan, jotta pääsisin taas kunnolla sisälle siihen mitä olen tekemässä. Sitten, kun on kunnolla sisällä, onnistuu pätkittäinenkin tekeminen ja tekstiä syntyy kyllä pienessäkin hetkessä. Iltayhdeksän aikaan paukut on aika vähissä tarmokkaaseen sukeltamiseen. Noh, vielä mä täältä tulen.
Voih, maata myöten kaikki... tsemppiä kasaamiseen!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaYritin liittää äsken linkkiä blogiini, mutta en onnistunutkaan :(
VastaaPoistaAjatukseni oli, että oletko noilla ajatusretkilläsi tavannut näitä tyyppejä (kts. blogistani) tai heidän kaltaisiaan, jotka ainakin minulle antavat voimaa ja saavat hymyn huulille, vaikka olisi lähtenyt kotoa mieli apeana.
Hih, hauskoja tyyppejä aivan ihania!! Mä en ole ihan tuollaisia tavannut, tuulenvireet, meren ääni, heinikot, nekin riittävät voimaksi ja hyväksi mieleksi. Nyt tarvitsisin ajan olla ja ajatella, jäädä sinne heinikkoon, mereen ja tuuleen sellaiseksi ajaksi, että kokoaville ajatuksille olisi tilaa.
PoistaTiedän tuon tunteen, oma kirjoittamiseni vaatii hetkiä ajattelemiselle ja ideoimiselle.
VastaaPoistaTiedän että tiedät :) Sellaiset rikkomattomat hetket ovat arvokkaimpia.
PoistaOlet niin oikeassa ja toivon, että saat ratkaistuksi tuon ongelman. Väsymys ja stressi nujertavat luovuutta. En voi kirjoittaa "tappaa luovuuden", sillä kyllä se siellä jossain on ja tulee kyllä esiin sopivissa olosuhteissa.
VastaaPoistaKiitos, kyllä se jotenkin ratkeaa, ei ehkä niin nopeasti kuin haluaisin, mutta vielä joskus, varmasti. Sopivat olosuhteet, ehkä on taas vaan niin, että eihän niitä ole, tai kannata odotella, on vain istuttava alas ja aloitettava, kuten ennenkin olen tehnyt. Nyt vaan on niin paljon isommasta kokonaisuudesta kyse, että tarvitisisin sen hahmotteluajan ensin.
PoistaUpeat kuvat, sävyt ja pinnat. Yhtä aikaa voimaa, mutta rauhaa. Ehkä se kaikki, ratkaisu, tekeminen on ihan lähellä, tarvitsee ensin myllerryksen mielessä ja vain tarttuu. Ehkä kun syksyn muutos alkaa näkyä, sinä olet valmis saamaan ajatukset kasaan, ylös, talteen. Ehkä nyt on vielä hetken aikaa mielikin kiinni kesässä, tässä elokuun lämmössä.
VastaaPoistaPaitsi että itse en ole ajatellutkaan vielä tehtäviä, siirrän vaan, sanon, että sitten syyskuussa, mutta en vielä malta jättää tätä kesän leppeystunnetta. Karkailua ;-)
Kiitos, ihana sinä. Voima ja rauha, niin tärkeitä. Myllerrys on tosiaan menossa, joten ratkaisu voi olla nurkankin takana jo ihan lähellä :) toivon niin. Totta tuokin, että ollaan vielä kesässä, on ollut kaikenlaista, nyt arki alkaa olla valmiina tässä, voi etsiä siitä ne omat hetket ja upota sitten tekemiseen.
PoistaKarkailu onkin kivaa, varsinkin kauaskarkailu! ;)
Minä kyllä uskon, että ratkaisu löytyy, alitajuntasi tekee koko ajan työtä sen eteen. Kai se on niin, että vasta joutilaisuudessa, turhautumisen jälkeen, pystyy ratkaisemaan ongelmia. Se prosessi vaatii sen kaiken onnistuakseen.
VastaaPoistaNiin, uskon siihen minäkin. Joutilaisuus on tärkeää, hermoe kireällä ja turhautuneena ei voikaan tapahtua mitään, totta. Kiitos paljon :)
PoistaTaipuvaa, lämmön nappaavaa, sateelta suojaavaa peltiä, kallion kovaa (railoineen, niissä vettä, jos janottaa tai kaipaa virkistystä) ja liki kainaloon mahtuvia tikapuita, joilla kurkotella. Niitä näen näissä kuvissa. Tuollaisia vahvuuksia ja voimia sinussa itsessäkin on! Tsemppiä etenemisiin ja ratkaisuihin! (Katso, miten alimmaisessa kuvassa valkoinen polku kalliossa ohjaa kapeikkojen kautta tuonne vihreään, ihan itsestään!)
VastaaPoistaHei ihana Katja, olet oikein urakoinut kommetteja posteihini, kiitos, ihana kuulla sinusta!
PoistaJa miten tärkeä tämä sun ajatuksesi ja tsemppisi nyt onkaan, oi että! Minä katson, kiitos, ja näen kyllä!
Halaus <3
VastaaPoistaKiitos :)
Poista