Aamuisin kun herään, on maailma tyyni ja aurinko keittiössä. Tuulet ja pilvet tulevat vasta muutaman tunnin päästä. Päivällä tuulee jo valtavasti, toisinaan se paiskoo parvekekukkasiakin pitkin poikin, mullat lattialle, yhden ruukkukin oli pari päivää kateissa, sellainen tempoilija tuuli on ollut. Iltaisin tuuli rauhoittuu, maailma on taas vakaa ja voi jo ajatella seuraavaa aamua, jossa jälleen asuu tyyni aurinko.
Olen kasvanut kiinni tähän kiertokulkuun.
Lautanen on yksi tämän kesän astia-aarteista. Eurolla kierrätyskeskuksesta. Tarpeeseen, sillä meillä on heikosti ja huonoja syviä lautasia. Puolustelen siis.
Todellakin, tuulet ovat tänä kesänä riepotelleet. AIna lautasia tarvitsee..:)
VastaaPoistaNo ovat totisesti riepotelleet, en muista tyyntä päivää ollenkaan... Ja kyllä, niin tarvitsee :) kiitos :)
PoistaKaunis lautanen. Sille voisi kuvitella vaikka millaisia tarinoita!
VastaaPoistaTuulet, niin, nyt ne puhaltavat kohti arkea.
Minustakin se on hieno. Niinpä, ehkä vielä englantilaisia tarinoita...vaikkakin löytyi ihan kotikaupungista.
PoistaNiin tekevät. Huomenna paluu. Tuntuu siltä, että hyvä näin.
Todella nätti lautanen!!
VastaaPoistaMinustakin, olin aika iloinen tuosta löydöstä!
PoistaTykkään niin tuosta ensimmäisestä virkkeestä. Aamuissa ihanaa....
VastaaPoistaHuomasin tällä viikolla kun kyläilin, että miten tärkeää on tehdä kotiin se paikka, jossa on kaikin tavoin hyvä olla aamuisin, se täytyy muistaa nyt myös arkena.
Hui mitä tuulia teillä on ollut, meillä ei ehkä ole ollut niin kovia tuulia, mutta pilviä on riittänyt, ja yleensä ne ovat olleet aamuisin, iltaa kohden sitten hälvenneet. Aamujen pilvet on ollut vähän sellainen kärsivällisen hyväksymisen opettelua vaativa laji tänä kesänä :)
Lautanen ja kuppi (ajattelin, että kuppi) niin kauniit!
Kiitos ihana, minäkin tykkään sinun virkkeistäsi.
PoistaOlet oikeassa, niin täytyy muistaa, täällä olen tänään vähän hassuna, järkkäilin parveketta ja kukkia ja keittiötä, puuhailen juuri sitä hyvää paikkaa, sitä mihin on ihana huomenna töistä taas palata. Heinäkuu meni niin, että parveke ja kukat eivät juurikaan kiinnostaneet, elokuu on nyt oikea hetki niille. Hyvä mieli, kaikesta.
Täällä sitä aurinkoa on tosiaan ollut aamuissa, ja sitten päivän mittaan pettymys siitä, että taas pilvet. Toisaalta, en ole nyt kovasti sitä harmitellut, päivät ovat olleet silti hyviä, ja tuullakin tarvitsee, joskus kesät vain ovat sellaisia, tuulisia. Toivon kyllä kovasti pitkää, lämmintä ja kuivaakin loppukesää.
Kuppi, se on kannu, Arabiaa, äidin kätköistä saatu ja tosi mieluisa. Lautanen on aarre, niinkuin nekin mitä yhdessä löytyi :)
Ihmisen elämä kulkee rauhasta myrskyyn, välillä tyyntä...
VastaaPoistaNiin tekee, onneksi on niitä tyyniä hetkiäkin välillä...Näissä päivissä on vaan ollut koko ajan ihan kaikkea, ihmeellistä, levotonta ja hiukan hassuakin, nyt vaan näin.
PoistaMinun piti lauantaina välttämättä saada kaupasta yksi elokuva, josta kuulin viime viikolla. Halusin katsoa sen koska se on Miyazakia, mutta myös koska nimi kuulosti niin kauniilta: Tuuli nousee. Kuulosti runolliselta ja elokuvan alussa selvisikin heti, että runosta se onkin ja jatkuu "on uskallettava elää". Itse elokuvaan en sitten osannutkaan keskittyä, pitää katsoa myöhemmin loppuun. Oon levottomalla päällä :-)
VastaaPoistaEi ihme, levottomuus, näissä tuulissa :) Mutta miten ihana tarina! Kaunis tuo nimi, voi että. Ja niin totta, on uskallettava.
PoistaAamupaikka, paikka auringossa. Kyllä, tuollainen pitääkin syksyaamuihin itselleen järjestää. Ja illoiksi hämäränhyssyn iltapaikka :-D
VastaaPoistaMaria S.
Ehdottomasti! Hengittelyä, hiljentymistä ja kauneuden ajattelua varten!
Poista