Fenomenologisen lähestymistavan tutkimuskohteena on ihmisen kokemuksellinen suhde maailmaan, jossa hän elää. Tutkimuskohteena on ihmisen elämäntodellisuus. Tärkeimpiä käsitteellisiä työkaluja ovat kokemus ja merkitys.
Hanna Vilkka
Itselleni tärkeimmät kokemukset ja merkitykset syntyvät keskimmäisen kuvani kaltaisesta kokemussuhteesta maailmaan, omasta elämäntodellisuudestani.
Kauniita kuvia ja ajatuksia!
VastaaPoistaKiitos sinulle!
PoistaMä rakastan sitä kun saa auringonlaskun aikaan uida hiljaa järvessä omia aaltojaan kiinni. Vesi on tärkeää auringon kanssa.
VastaaPoistaVoi ihana... omia aaltojaan kiinni... Eräänä menneenä kesänä uin tosi paljon, ja mulle se oli parasta, kun uin rannasta pois päin ja veden pinnan raja hämärtyi niin, ettei erottanut oliko kyseessä vesi vai ilma. Siinä oli kauneus ja hetken taika.
PoistaEn yhtään muistanut mitä fenomenologia tarkoittaa. Mielenkiintoinen aihe.ja tämä sinun kuvallinen esitys siitä.
VastaaPoistaNiin on, tosi mielenkiintoinen. Liittyy oppariini, tosin tässä nyt eksyin hiukan toisaalle.
PoistaVesi on ihana ja tärkeä elementti. En ole vielä tavannut ihmistä, joka ei pitäisi vedestä (missään muodossa).
VastaaPoistaVarmasti kiinnostavaa tutkia sitä, mikä on jokaisen oma elämäntodellisuus ja miten erilaisia ne ovat, vaikka elettäisiinkin samassa ympäristössä.
Vesi on vaikuttava, monella tapaa. Myös pelottava silloin kun maata ei ole näkyvissä. Aiheeseen voisi kyllä helposti sukeltaa, syvälle.
PoistaHei Satua! Tervetuloa sivukujille :) ja voi kiitos, minäpä katsastan haasteen!
VastaaPoistaTämä osuu nyt niin syvälle, siihen ytimeen, mistä haluaisin kaikessa elämässäni olevan kysymys.
VastaaPoistaHyvä. Voisiko se olla niin?
PoistaJuuri nyt näyttää siltä, että on mentävä suuntaan, jossa tämä osuus jää vaille huomiota. Se surettaa, ahdistaa. Mutta voi mennä toisinkin, en vielä tiedä.
PoistaToivon, että menee toisin, kaikin tavoin sinun parhaaksesi.
PoistaTietämättä mitään sinun todellisesta tilanteestasi, ajattelen oman elämäntodellisuuteni kannalta ja näiden kolmen kuvan kautta niin, että tuo keskimmäinen on sitä ihan minua. Sitten on myös niin, että on paljon muutakin, sellaistakin mikä ei ole yhtään omaa, mutta silti sekin on kohdattava. Ja sen voi kohdata aina ainakin osittain, edes hipauksen verran, niin kuin itse haluaa, oman todellisuutensa kautta. Ja nyt puhun vain itsestäni, en yritä neuvoa, kun en tiedä. Sitäpaitsi neuvot voivat toisinaan olla rasittavia, välttelen niitä.
Ihana trilogia tai triptyykki. Keskimmäinen on kaunis, ihan jalanjälkiä tai käden painaumia vedessä, kuin vesi myötäilisi, pehmentäisi, ehkä kannattelisikin, ei liikaa, mutta ei upottaisi.
VastaaPoistaKiitos :) Niin, jotakin juuri tuollaista, pehmeästi soljuvaa, kannattelevaa, mutta niin, että pitää kuitenkin olla valppaana, huomata, aistia ja nähdä.
VastaaPoista