Varjojen väleissä on valo

Kirkkaana päivänä pukeudun auringonvaloon, harteille heitän lintujen vallattoman laulun. 

Varjojen väleissä on valo, aina ja silti. (joskus pitää etsiä, eihän tätä elämää pelkästään tarjottimelta nautita)

Pelataan kynttilänvalossa, nauretaan, ei enää halutakaan muuta valoa. Aamulla herätään kesäajassa, maisema on paikallaan hiljaisen värittömänä.

Muistan, että voi katsoa yli, eteenpäin. Nähdäkseen laajemmin. Valossahan näkee vieläkin kauemmas. Sekä myös naamansa eteen, ihan lähelle.

Sinä kirkkaana päivänä kuljetaan auringon alla, sanoissa, rannoilla ja kaikilla teillä. Kuvista voi silloin tulla harmaita, saa tulla, pitääkin tulla, sillä niin on kaikessa lopulta tasapaino. Päivän päätteeksi ajan suoraan auringonlaskuun.

Valo tukee varjoa, varjo valoa. 

 

 

Puhdistaa kummasti

Täysiä viikkoja. Vapaapäivänä tekee mieli puuhastella kotitöiden parissa, järjestellä keittiötä, tyhjentää tasoja, kuskata roskia, ohjata samalla ajatukset oikeille urille, käydä välissä tarkastamassa kaislikon tilanne ja hengittää syvään tuulista ilmaa, kylmää, mutta selvästi keväisen kepeää. Niin nurkkien kuin päänupinkin ojentaminen sekä tuulettaminen puhdistaa kummasti.

Hetkellinen zen, jonka maanantai jyräsi oitis.

 

Löytyy vielä

Seisoskelen usein ovien takana, tuntuvat olevan säpissä, lukossa, poissa käytöstä, closed juuri minun edessäni. Kuiskaavat kiitos mielenkiinnosta, mutta tälläkin kertaa oli jonkun toisen vuoro astua sisään. No mutta, ei se mitään, en aio kaatua tai lannistua, vaikka välillä pattiin ottaakin. 

Mulla on nyt uudet vihreät tennarit, löysin ne kolmen vuoden jahdin jälkeen Prisman lasten kenkäosastolta, ohikulkiessani, hintakin vain 17,95. Löytöpäiväkin oli juuri oikea, irkkufestarin pääkonsertin päivä ja sain sitten viimein viilettää festareissa vihreissä tennareissani, huippua! Vannon siis sen nimeen, että jossakin kohtaa onnistaa aivan varmasti. Vihreätennarilliselle tytölle löytyy vielä se avoinna oleva oikea ovi, sanokaa mun sanoneen!


 

Salo Irish Festivaali 2018

Salo Irish Festivaali on pian taas täällä!

Jo kolmatta kertaa Salossa soi ikioma irkkufestarimme.  

Tänä vuonna saamme paikalle Irlannin suurlähettilään Maeve Collinsin avaamaan pääkonsertin lauantaina 10.3. alkaen klo 17 ihanassa Kulttuuritalo Kivassa. 
Pääkonsertin lisäksi tapahtuu paljon muutakin, tsekkaapa mainos yllä ja tule mukaan!

Vain pääkonsertti on maksullinen, lipun hinta on 15 e ja minulle voit laittaa lippuvarauksen. 

Join in the craic!

Muovautuvat huomiot

Ohikulkumatkat. Vaihtuvat näkymät, muovautuvat huomiot. Katseen kulku ja sen pysähtyminen, taas liikkeelle lähtö. Monella tapaa näkeminen, näkökulmat. Päätepisteet, tyhjät pöydät, asiat, jotka hiljenevät. Tilan valtaajat, risteilevät ajatukset. Maisemat, jotka näyttäytyvät tunnelmien mukaan. Ohikulkumatkailijan muotokuva. 




 

Kaksi teosta - Kirjavia ajatuksia

Kaksi teosta 
antamani aiheen "Kirjavia ajatuksia" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Enimmäkseen kujalla

Usein tuntuu siltä, että ei ehdi tarpeeksi. Ehkä ehtisi, jos käyttäisi kaikki minuuttinsa tehokkaasti ja tuottavasti, mutta sehän ei ole tavoite, eikä edes mahdollista ollenkaan. Joskus tuntuu siltäkin, että odotetut oleilupäivät menevät hukkaan, että oleilun sijaan pitäisikin kulkea ja mennä ja nähdä. Tai saada jotakin aikaan. Toisinaan on myös hirmuisen vaikeaa palautua arjesta, ja se jos mikä on aika pelottavaa.

On päiviä, jolloin tapahtuu. Ja on niitä päiviä, jolloin asiat pysyvät paikallaan. Oma pää ei vaan tahdo aina pysyä rytmissä mukana, tiedätkö mitä tarkoitan? Silloin ei auta se, että yrittää vaan olla, taikka toistepäin yrittää pysyä tapahtumavirrassa mukana. Silloin on vaan enimmäkseen kujalla. 

Täällä ollaan aika vahvasti sillä kujalla parhaillaan. En tarkoita, että asiat olisivat huonosti, ei ollenkaan. On ollut vapaata, oleilua, menoja, olen nähnyt ja kulkenut ja neulonut sohvan nurkassa. On myös stressiä taustalla, huolta muutoksista, epätietoisuuden aiheuttamaa sekavuutta ajatuksissa. Ehkäpä se on syy siihen, että päällä ei ole mahdollisuutta pysyä rytmissä mukana. 

On miten on, nyt on näin. Asiat selkiytyvät ajallaan. Rytmit palautuvat ja maisema ympärillä kirkastuu. Mielenrauhaa voi löytää sekavan keskelläkin, se on lohtu. Nyt sellaiseksi paljastui jäisen meren luona pysähtyminen ja lumisessa metsässä vaeltelu.