Usein tuntuu siltä, että ei ehdi tarpeeksi. Ehkä ehtisi, jos käyttäisi kaikki minuuttinsa tehokkaasti ja tuottavasti, mutta sehän ei ole tavoite, eikä edes mahdollista ollenkaan. Joskus tuntuu siltäkin, että odotetut oleilupäivät menevät hukkaan, että oleilun sijaan pitäisikin kulkea ja mennä ja nähdä. Tai saada jotakin aikaan. Toisinaan on myös hirmuisen vaikeaa palautua arjesta, ja se jos mikä on aika pelottavaa.
On päiviä, jolloin tapahtuu. Ja on niitä päiviä, jolloin asiat pysyvät paikallaan. Oma pää ei vaan tahdo aina pysyä rytmissä mukana, tiedätkö mitä tarkoitan? Silloin ei auta se, että yrittää vaan olla, taikka toistepäin yrittää pysyä tapahtumavirrassa mukana. Silloin on vaan enimmäkseen kujalla.
Täällä ollaan aika vahvasti sillä kujalla parhaillaan. En tarkoita, että asiat olisivat huonosti, ei ollenkaan. On ollut vapaata, oleilua, menoja, olen nähnyt ja kulkenut ja neulonut sohvan nurkassa. On myös stressiä taustalla, huolta muutoksista, epätietoisuuden aiheuttamaa sekavuutta ajatuksissa. Ehkäpä se on syy siihen, että päällä ei ole mahdollisuutta pysyä rytmissä mukana.
On miten on, nyt on näin. Asiat selkiytyvät ajallaan. Rytmit palautuvat ja maisema ympärillä kirkastuu. Mielenrauhaa voi löytää sekavan keskelläkin, se on lohtu. Nyt sellaiseksi paljastui jäisen meren luona pysähtyminen ja lumisessa metsässä vaeltelu.
Uskon tietäväni tasan tarkkaan, mitä tarkoitat. Aikas kujalla meikäkin, kaiken oman myllerryksen, arjen ja elon keskeltä. Asioiden työstäminen ja prosessointi vie hurjasti energiaa ja uskon, että sepä jos mikä saa varsinkin vahvasti tuntevat kokemaan tuota kujatunnetta. Silti minuakin kannattelee luottamus siitä, että asiat kyllä ajallaan selkenevät.
VastaaPoistaJa sen olen pyörteissä oppinut, että kujafiiliksiin on saatava hengähdyshetkiä, mullakin ne ovat likeisesti just meri ja luonto. Pidetään niille sijaa!
Lämpöisin halaus luoksesi siskoseni♥
Jakaminen ja tieto siitä, että on kanssakokijoita, on ihmeen helpottavaa. Kiitos ajatuksistasi, ja kyllä, sijaa pidetään hengähdyshetkille ja -paikoille.
PoistaLämmin kiitos Hannah!
Minäkin uskon tietäväni.Todella.Olen niin monasti mietiskellyt minkälaista elämäni pitäisi olla, jotta pääni pysyisi siinä kasassa ja kuosissa.En sinkoilisi ja hajaantuisi.Kyllä se paljon enemmän tarvitsisi sitä hidasta ja rauhaa.Ajatus oli kyllä kirkas ja elämisen tahti tuntui omalta vuorottelun ajan.En osaa hallita elämääni kovinkaan hyvin arjen pyörityksessä.Jos on liikaa narunpäitä, menee helposti sotkuiseksi vyyhdeksi. :)Sitten pitää saada olla itsekseen ja hissukseen, että taas jaksaa seuraavan pyrähdyksen.Kauniit varjot ja jäljet lumella ovat rauhoittumiseen parhaimmistoa.<3
VastaaPoistaHidas ja rauha ovat niin tarpeen. Pitänee opetella päänsisäistä hiljentymistä ja pysähtymistä sotkun keskelläkin, toimisiko se? Uskon tuohon kirkkaaseen ajatukseen ja oikeaan elämäntahtiin sellaisen keskellä, missä saa itse määritellä aikataulunsa ja päivien sisällön! Itsellä ei tällä hetkellä viikonlopun kaksi päivää riitä mihinkään. Kiitos sinulle kovasti!
PoistaVaikka minulla on erilainen elämäntilanne kuin sinulla, niin luulen tietäväni tunteen. Kummallista on,että vaikka ei enää olekaan työelämässä ei tilanne ole muuttunut. No tietenkin rauhallista aikaa on enemmän, mutta välillä taas menoa ja meininkiä riittämiin. Tämä nyt pitää vain hyväksyä, mutta yrittää ottaa rauhallisia hetkiä/päiviä niiden kiireellisten päivien keskelle- niin ja ilman huonoa omaatuntoa! Onneksi luonto aina rauhoittaa mielen.
VastaaPoistaHyväksyminen on viisautta, kuten myös huolehtiminen siitä, että niitä rauhan hetkiä kaiken keskellä löytyy. Luonto! Kiitos Seija!
Poista❤️
VastaaPoistaKiitos Ninnu!
Poistatiedän tuon tunteen
VastaaPoistaTerveiset sinne siis :)
Poista