sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Varjojen väleissä on valo









Kirkkaana päivänä pukeudun auringonvaloon, harteille heitän lintujen vallattoman laulun. 

Varjojen väleissä on valo, aina ja silti. (joskus pitää etsiä, eihän tätä elämää pelkästään tarjottimelta nautita)

Pelataan kynttilänvalossa, nauretaan, ei enää halutakaan muuta valoa. Aamulla herätään kesäajassa, maisema on paikallaan hiljaisen värittömänä.

Muistan, että voi katsoa yli, eteenpäin. Nähdäkseen laajemmin. Valossahan näkee vieläkin kauemmas. Sekä myös naamansa eteen, ihan lähelle.

Sinä kirkkaana päivänä kuljetaan auringon alla, sanoissa, rannoilla ja kaikilla teillä. Kuvista voi silloin tulla harmaita, saa tulla, pitääkin tulla, sillä niin on kaikessa lopulta tasapaino. Päivän päätteeksi ajan suoraan auringonlaskuun.

Valo tukee varjoa, varjo valoa. 

 

 

13 kommenttia:

  1. Voi kauneutta näissä kuvissa ja sanoissasi!
    Ja suurta viisautta.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on ollut kauniita päiviä, ihania! Kiitos sinulle :)

      Poista
  2. Ihana postaus, niin kauniit kuvat ja teksti♥ Hyvää palmusunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos paljon sinulle! Ja kaunista pääsiäisviikkoa!

      Poista
  3. Minä haluaisin nyt katsoa muutaman asian yli, katsoa yli ja kunnolla eteenpäin. Ja teenkin, mutta näkemättä en voi olla matkaa - ja kai, tarkoituksensa silläkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei voi vain katsoa yli, pitää myös kohdata. Mutta on tilanteita, joissa ylikatsominen ja -näkeminen saa perspektiiviä asioihin, voi olla, että se on jopa ratkaiseva askel eteenpäin.

      Poista
  4. On niin hienoa lukea ajatuksiasi, tuntea, kuinka sinä pysähdyt hetkeen ja oikeasti kuuntelet ajatuksiasi. Kuinka usein sitä tulee vaan kuljettua eteenpäin, suoritettua elämää, ilman, että pysähtyy kuulemaan omia ajatuksiaan. Kuitenkin, ilman tuollaista pysähtymistä on koko ajan hengästynyt olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on. Joskus kyllä hengästyttää niiden miljoonien ajatustenkin kuunteleminen, välillä toivoisi huilia niiltäkin. Mutta kyllä, on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan itseään. Kiitos Seija!

      Poista
  5. Sinulla on ihania kuvia ja sanoja täällä blogissasi.
    Näiden ääreen on seesteistä pysähtyä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marika, kiitos paljon, olipa mukava, että kävit! Kiitos ajatuksestasi seesteisyydestä :)

      Poista
  6. Hei.

    Kevyitä ja herkkiä, sanoisiko, kuvia kuvissasi.

    Runollista tekstiä, ihania, puhuttelevia ilmaisuja - tuo ensimmäinen säe/rivi on niin
    kauniin syleilevä se on kuin kevyessä ilmassa liitelyä - vapautta . . . valo on elämä, sitä on aina, mutta se täytyy joskus etsiä ja sitten nähdä . . .

    terveisin S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei S, kiitos sinulle, sinä se aina pysähdyt tarkasti äärelle, kiitos siitä!

      Poista