Syvää vihreää

Kesän parasta aikaa, elokuu saapuu ja tulee värjäämään maiseman omakseen. 

Mutta vielä on syvää vihreää, ja niin vahvaa, että oma, tuttu voimapaikka, jossa viimeksi keväällä kävin, oli kuin ihan uusi, jännittävä kesäviidakko. Mentiin ystävän kanssa sisälle asti ja siellä oli kaikki. Linnut, pilvet, villit kukat ja ikivanhat puut. Polut olivat piiloissaan, mutta meillä oli lämmin kallio ja syvät, lennokkaat puheet. Kukkaseppeleenkin hän taikoi. 

Keväällä kirjoitin, että juuri nyt voisin asua pusikoissa. Niin, taidan olla yhäkin samaa mieltä, sillä tuo viidakko houkuttelee palaamaan ja asettumaan aloilleen. Harkitsen vakavasti, sillä arki on alkamassa ja piilolle olisi käyttöä. 

Kaksi teosta - Tarjolla

Kaksi teosta 
antamani aiheen "Tarjolla" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Kaikki vallitseva kauneus

Toisinaan pakahduttaa, tiedätkö, kaikki vallitseva kauneus, ihmiset ympärillä, 
vaikuttavat tapahtumat, vapaa kulkeminen, ylipäätään kaiken sen kohtaaminen. 

Oli Helsinki ja Kuvittelun ilon avajaiset!

Taitavan ja suloisen taiteilijan ihastuttava näyttely kauniissa galleriassa,  
oi käykää katsomassa!  

Laivat

Jokainen tulo satamaan on valloittava ilo.
Jokainen lähtö on helpotus.

Tuulikki Soini




Lumoavat laivat. 

Kauniit, vahvat ja salaperäiset, täynnä tarinoita ja seikkailuja, lähtöjä ja saapumisia, rohkeutta ja kaipuuta, varmasti myös vapautta. Maailman merien tuulissa, aalloissa, armoilla. 

 
Tall Ships Races Turussa


 

Uusia reittejä

Kesäreittejä. Reittien varsilla kohtaamisia. 

Vai menikö se tällä kertaa niin, että kohtaamisten kautta syntyi uusia reittejä? Niin se meni, sillä oli Kaustinen ja Kaustisella kohtasin hetken heijastuksia ja hän kuljetti minua peltotietä pitkin ihan uusiin maisemiin. Kiitos Seija kahviseurasta, reitistä ja valoisasta keskustelusta! 

Oli yhä Kaustinen, sieltä tie vei Kokkolan kautta Pietarsaareen. Hän näytti minulle reitit kirpputoreille, puutaloille ja puutarhoihin, hän näytti minulle Pietarsaaren, kiitos siitä! Nähdään kerran vuodessa, keskustellaan kaikki menneet asiat, unelmat ja murheet, puhutaan ja kuljetaan, nähdään maailman kaikki kauneus juuri tässä.

Ajattelin pysähtyä tähän

Puhutaan järven rannalla merestä, autioilla kaduilla elämästä. Maantiet johdattavat eteenpäin, tuovat hetken päästä takaisin. Saatan kuitenkin eksyä tähän lomaani, teiden varsille, puutarhoihin, veden liikkeeseen, vapaisiin ajatuksiin ja alati suuntaansa vaihtavaan tuuleen. Karttaa en kaipaa, sillä ajattelin pysähtyä juuri tähän, jäädä eksyksiin olemaan.

 

 

Kesäpäivät

Nämä kesäpäivät! 

On ollut jo kosketus autuaalliseen syvälämmön tilaan, 
on ollut 

verkkaista kuljeskelua ystävän kanssa
kauniita maisemia, rakennuksia, yksityiskohtia
veden pinnan liikettä
risteyskohtia
teatteria metsässä, ystävän läsnäolo 
kävelylenkkejä
aamulla meri silmien edessä, juuri ennen sadetta
parveke, pitkä päivä, kirja
hiljainen kaislikko, odotti jotakin, joitakin
nuorison liikehdintää eestaas
pilatesta laiturilla
marenkikakkua
ja ennenkaikkea ihan oikeaa levon tunnetta.

Tänä iltana päästään miehen kanssa matkaan, Kaustinen soi jo!

Nämä kesäpäivät!

 

Kaikenlaista

Olenhan minä kaikenlaista tehnyt, käsilläni nimittäin, keväänkin aikana. Avustin erään pikkuruisen teatterin puvustuksessa ja sen myötä on pikkuhiljaa heräillyt kauan nukuksissa ollut ompeluhinku. En ole vielä paljon tehnyt, mutta suunnitteilla on kaikenlaista pientä ja kirjavaa.

Lisäksi, aina, on joku neulomus tai virkkuu meneillään, useimmiten useampikin. Tämä aaltopeitto, jonka viime kesänä aloitin, valmistui talviunilta herättyään sopivasti kesäksi. 

Se on ihana, sitä oli mukava virkata, ihan mun peitto. 

Ompelupuuhina ovat olleet muutamat tarpeelliset pussukat ja kassit. Lisäksi halusin keittiöön astianpesukonekolon (meillä ei ole konetta) eteen tilkkuverhon ja siitä tulikin pirtsakka ja hauska. Perheeltä (noh, lähinnä mieheltä, lapset ehkä pitäisivät välillä jostakin muusta kuin kirjavasta) tulikin toive tilkkuverhoista, alkoipa houkutella aika kovin... katsotaan syntyykö!

Sain mummolta sukkalankoja, niistä syntyi polveen asti sukat syksyn viileisiin ilmoihin. Löysin koristani myös tumput samoista langoista, olen näköjään jättänyt peukalot neulottavaksi johonkin parempaan ajankohtaan. Tyypillistä.

Tyttärelle virkkasin pussukan ja juuri valmistuivat nuo mustapohjaiset karkkisukat, nam, tykkään niistä! Ja lopuksi vielä joitakin vuosia sitten (kuka näissä vuosissa perässä pysyy) aloitettu peitontekele, se on nyt kaivetty kätköistä esiin, siinäpä puuhaa tähän kesään! (toki on muutama muukin idea muhimassa, niin ja eilen iltamyöhällä aloitin jouluun sopivien pitkien sukkien neulomisen)

Unia myöten

Hitaita ajatuksia. Tai no, sanotaanko rehellisemmin, että päässä ei liiku juurikaan mikään. Unet sen sijaan ovat levottomia, täysiä, sekavia ja kulkevat yön jälkeen pitkälle mukana. Totta vai tarua, oliko vaiko eikö ollut. Taidan nukkua liian pitkiä öitä, toisaalta, ehkä tarvitsen sen kaiken, unia myöten. Onko se niin, että kun päivisin on hiljaista ja hidasta, silloin unet saavat tilaa ja vapautta? Ehkä mahdollisuuden näyttää ja kertoa jotakin? 

(ehkä sen, ettei kannattaisi lukea dekkareita ennen unta...)


Kuva on Kööpenhaminan Rundetårnista, hieno paikka, upea rakennus. 



 

Levollista on

Levollinen mieli näissä levottomissa päivissä, joissa sataa, tuulee, on pilvistä, on vihreää ja valoisaa, sitten hetken päästä taas toisenlaista, sellaista syvän painuvaa, hidasta ja hiljaista, kylmenee. Aurinkokin käy, on kaikkea koko ajan, vuorotellen, hengästymiseen asti. Joinakin iltoina on täysi tyyni, pehmeä ja lämminkin, silloin tuntuu kesältä, lomalta, eniten silloin. 


Levollista on 

lohtukakun leipominen (tytär oli tällä kertaa lohdun tarpeessa, mutta kakku maistui luonnollisesti myös äidille),
parvekekukkien siistiminen, uudelleen järjestely, pelargonian kukinnon ja pikkuruisen orvokkikimpun keittiön pöydälle asetteleminen (tyyninä iltoina),
nuorison yhtä aikaa kotona oleminen (saatiin keskimmäinenkin Lontoosta kotiin),
kirjastossa kuljeskelu, sattumanvarainen tutkiskelu (jos löytäisin jotakin tärkeää),
käveleminen (niin, sain itseni liikkeelle!),
kankaat ja langat, villasukan neulominen, ompelusten suunnitteleminen (ei kiirettä)
sekä vesisateen katseleminen ikkunasta, parvekkeelta (suojassa).



 

Vapaus olla

Loma.

Aikaa keskittyä yksityiskohtiin. 
Mahdollisuus valita kuljeskellako vai istahtaako aloilleen. 
Tilaisuus kuunnella piiloon jääneitä ajatuksia, suunnitella ja kyhätä 
rakennuspalikoita vaihtoehdoille sekä katsella korkeammalta, kauemmas. 
Vapaus olla.

Niin, vapaus.