Syvää vihreää

Kesän parasta aikaa, elokuu saapuu ja tulee värjäämään maiseman omakseen. 

Mutta vielä on syvää vihreää, ja niin vahvaa, että oma, tuttu voimapaikka, jossa viimeksi keväällä kävin, oli kuin ihan uusi, jännittävä kesäviidakko. Mentiin ystävän kanssa sisälle asti ja siellä oli kaikki. Linnut, pilvet, villit kukat ja ikivanhat puut. Polut olivat piiloissaan, mutta meillä oli lämmin kallio ja syvät, lennokkaat puheet. Kukkaseppeleenkin hän taikoi. 

Keväällä kirjoitin, että juuri nyt voisin asua pusikoissa. Niin, taidan olla yhäkin samaa mieltä, sillä tuo viidakko houkuttelee palaamaan ja asettumaan aloilleen. Harkitsen vakavasti, sillä arki on alkamassa ja piilolle olisi käyttöä.