Kohtaamisia kesässä - Kuin vanha ystävä

Kävimme miehen kanssa Helsingissä kävelyllä. Oli kuin olisin kohdannut vanhan ystävän, sillä oli merituuli, tutut maisemat, rantaviiva ja moneen kertaan kävellyt tiet. Kuin silloin joskus, nuorena tyttönä. 

Kävi myös niin, että istuskellessamme viihtyisällä sisäpihalla, rauhassa kaupungin hälinältä, pihaan käveli yllättäen ihan oikea vanha ystävä, niiltä samoilta vanhoilta nuoren tytön ajoilta. Ihmeellistä, kaikki vuodet välissä ja silti melkein ihan kuin silloin ennen. 

Toisinaan reitit ovat sattumalta samoja, toisinaan reiteillä syntyy ilahduttavia kohtaamisia.




  

Kohtaamisia kesässä

Tapasin heidät tänään. Meren äärellä, yllättäin.


Keksin juuri nyt, että tästä alkaa Kohtaamisia kesässä -sarjani. 
Jään jännityksellä odottamaan jatkoa :D !



 

Kesäyöt

Kesäyöt.

Ei malttaisi nukkua lainkaan. Jos eläisi tämän kesän päiväunilla?



 

Terapiaa

Luonnonkukkaterapiaa pellonlaidassa.


 

Silloin Lissabon 2

Vapunpäivänä Tejo-joen toisella rannalla Almadan Cacilhasissa. Käveltiin pitkä matka korkeuksiin, oli kuuma, krassit kukkivat jo.



Juhannusta, kukkia, aurinkoa!

Haaveiden juurille

Haparoiva ote kesävapaudesta on löytynyt. Paluu haaveiden juurille, viime kesän tavoitteeseen toi tunteen rauhasta. Pitelen siitä nyt kiinni minkä kykenen.

Pääskysten lento. Mikä onni katsella ja kuunnella. Ja tavoittelen yhä samaa, tässä tämän kesän ekat yritykset.

Kiitos pääskysille!

Silloin Lissabon

Toukokuu meni tuttuun tapaan siivet ääriasennossa. Vapun aika Lissabonissa jäi täysin jälkikäsittelemättä omassa päässä, leijuminen matkan mukana jäi ihan vaiheeseen, kun arki rysäytti pään maan pinnalle. Mutta nyt, nyt palaan sinne, haen Lissabonin takaisin luokseni. 

Silloin Lissabon näytti kauniilta, rosoiselta, viehättävältä, värikkäältä, tuhruiselta, minun silmiini hyvin kotoiselta. Jäin kiinni vanhoihin seiniin ja kaakeleihin, parvekkeisiin ja puiden laskemiin varjoihin. Vaikka Atlantin tuuli puhalteli kylmästi, oli enimmäkseen lämmintä. Meille se oli kesä, paikallisille vielä kylmä kevät. 

Tuntui, kuin olisin kulkenut jossakin tarinassa, kääntänyt kirjan sivuja samaan aikaan, kun kulman takaa löytyi uusi, viehättävä kuja. Teki mieli avata jokin kiehtovista ovista, astua sisään, löytää tarinalle juoni, selitys. Helposti olisin voinut jäädä myös kaakeliseinien viereen, puiden lehvästöjen alle viipyilemään, kohdistaa katseeni Tejo-joelle, sen yli toiselle rannalle ja maistella hiljaksiin hurmaavaa Ginjaa.  

Matkan elämisestä ja ylipäänsä kulkemista olen kirjoittanut ennenkin. 
Mennyttä matkaa muistelee parhaillaan myös himalainen ja Liivian kanssa pääsee Pariisiin.







 

Väsynyt voi myös ajatella

Valot ja varjot käsikkäin, eikö niin. 

Vapauden riemu ja väsymyksen alakulo. 

Epätietoisuuden levottomuus ja faktojen, merkintöjen ja sovittujen asioiden tuoma varmuus. 

Toisaalta, vapauden tilassa merkinnät ja aikataulut voivat väsyneelle olla liikaa. Vaikka niillä ei kaikkia päiviä olisikaan täytetty. Väsynyt voi myös ajatella, että jos niitä ei ole, silloin ei ole mitään. Vaikka väsynyt, vapaana leijuva olisikin kaikkein eniten juuri sen ei mitään tarpeessa.  

(mutta miten siinä ollaan, ei mitään-tilassa?)

Älkää huoliko, mua on jo ravisteltu. Kyllä mä tästä tasaannun. Kerään voimia  maisemista ja poutapilvien liikkeistä. Lakkaan ajattelemasta aikaa, ajattelemasta liikaa (heh, tuhoontuomittua). Olen vaan, siellä missä olenkin. Ai niin, olen lomalla. Vapaa! Mistä vapaa? Ja mille?? Entä... miten?

(diagnoosi: sekaisin
tarvitsisin ehkä eniten vapaata ja lomaa itsestäni)

Paikoissa

Kulkemisen, katselemisen ja näkemisen tarve. Vaeltelun tarve. 

Siihen riittää lähimaastot, maisemat ja paikat vallan mainiosti, en vaadi suurta ja mahtipontista. Noh, nyt kyllä vähän huijaan. Toisinaan on pakottava tarve päästä ihan toisenlaiseen, nähdä täysin uutta, olla vieraassa maailmassa. Toukokuinen Lissabon oli lääke siihen, ja sen vaikutus on pitkäkestoinen. Onneksi. 

On onni löytää uusia kulkupaikkoja, läheltäkin. On myös onni käydä samoissa, tärkeissä, aina yhtä täyteläisissä paikoissa, näkemässä kaikkea sitä tuttua taas uudestaan, ehkä uusin silminkin. Tänään, heti loman aluksi, menen sellaiseen paikkaan, enkä edes huomaa vesisadetta, harmaata ilmaa. Sillä ei ole mitään merkitystä juuri nyt. Vapaus on kaiken yllä.

Kuva on Cascaisin rautatieasemalta, Portugalista.



 

Varhain

Varhain tänä aamuna.




 

Iltatyyni

Hyvää

vieraat, hiljaiset kadut
taivas täynnä pääskysiä
kolme päivää lomaan
odottava kirjapino
uusi kävelypolku, lintujen laulu siellä
korttipelit perheen kesken
iltatyyni
juhannusruusun tuoksu
ajatukset matkoista
ja
matkat ajatuksiin.


Paljon hyvää.
 

 

Syviin vesiin

Nyt on niin, että tällä tytöllä on airot hukassa. Ei pääse eteenpäin eikä irti oikein mistään. Arkiväsymys ja tympäännys vellovat ajatuksissa, öisin vilkkaat unet pitävät valppaina ja tekevät puolet päivistäkin epätodellisen raskaiksi. Eräskin yö meni roikkuen valtamerilaivan laidalla, en uskaltanut hypätä rantaveteen vaikka kaikki kehottivat, sen sijaan jatkoin laivan mukana matkaa kauas ulapalle, syviin vesiin, koko ajan laidalla roikkuen. Ei siis mikään ihme, että hartit ja selkä ovat nyt pahassa jumissa. Ensiapuna kävin hierojalla, ja varasin jo seuraavankin ajan, pakko ennakoida, sillä luulen että näitä roikkumisia tulee vielä lisää. 

 

Pesiytymispäivä

Mistä nämä tuulet nyt tulivat, viileä ilma? Olin jo ihanan syvälämpöinen, en nyt ollenkaan jaksa tätä vaihtelua, lämmin ja pitkä kesä on se mitä tarvitsen. Ilman levottomaksi tekeviä tuulia, kiitos. 

Eilen oli perusteellinen pesiytymispäivä, voi että miten sellainen onkin toisinaan niin tarpeellinen! Järjestelyä, siivousta vailla paniikkia, puhtaita pyykkejä, korttipelejä, leipomista, hiukan neulomistakin. Olisin niin valmis lomalle, just nyt. Valmis pesiytymään enemmänkin kuin päivän verran. No aika pian.



 

Yhtä aikaa läsnä

Haimu-olo.

Sellainen syntyy kun haikeus ja riemu ovat yhtä aikaa läsnä, vahvoina ja valppaina, oikeastaan veitsenterävinä. Niiden välinen tasapaino kuitenkin keikkuu haikeudesta riemuun ja riemusta haikeuteen, edestakaisin, kyynel-hymy-kyynel-hymy-kyynel. Tasapainon liian vauhdikas keikkuminen saa haimu-olon tietyssä pisteessä muuttumaan myös rieha-oloksi.

Tytär sai peruskoulun päätökseen, vieläpä hyvin kunniakkaasti. Lukio odottaa opiskelijaansa. Pieni tytär siirtyy kuudennelle luokalle ja pojalla on edessä abi-vuosi. Onneksi ennen tätä kaikkea on kuitenkin vielä kokonainen kesä ja loma ahkerilla koululaisilla!

Haimme päättäjäisten jälkeen aamupalaa leipomosta, croissantteja, pavlovaa ja käpyleivoksia, ai ai, tästä on hyvä jatkaa päivää haimu-olossa leijuen.