perjantai 17. kesäkuuta 2016

Paikoissa






























Kulkemisen, katselemisen ja näkemisen tarve. Vaeltelun tarve. 

Siihen riittää lähimaastot, maisemat ja paikat vallan mainiosti, en vaadi suurta ja mahtipontista. Noh, nyt kyllä vähän huijaan. Toisinaan on pakottava tarve päästä ihan toisenlaiseen, nähdä täysin uutta, olla vieraassa maailmassa. Toukokuinen Lissabon oli lääke siihen, ja sen vaikutus on pitkäkestoinen. Onneksi. 

On onni löytää uusia kulkupaikkoja, läheltäkin. On myös onni käydä samoissa, tärkeissä, aina yhtä täyteläisissä paikoissa, näkemässä kaikkea sitä tuttua taas uudestaan, ehkä uusin silminkin. Tänään, heti loman aluksi, menen sellaiseen paikkaan, enkä edes huomaa vesisadetta, harmaata ilmaa. Sillä ei ole mitään merkitystä juuri nyt. Vapaus on kaiken yllä.

Kuva on Cascaisin rautatieasemalta, Portugalista.



 

8 kommenttia:

  1. Minäkin tarvitsen kaikkia noita:
    • Voimaannuttavia tuttuja paikkoja
    • Yllättäviä löytöjä ihan läheltä
    - näitä voi vain ihmetellä, vieläkin kummastelen kotikaupungissani olevien ja aiemmin 'suljettujen' teollisuusalueiden maailmaa
    •Ja kyllä, välillä tarvitsen myös vierasta maailma!

    Virkistäviä reittejä lomaasi!

    VastaaPoista
  2. Moi, pitkästä aikaa! Mä kuljen tällä hetkellä autolla eestaas opiskelujen takia. Monet ihmettelevät, kuinka jaksan. Mutta matkanteossa on oma viehtyksensä. Vaikka on toki välillä rankkaa ajaa aikataulun mukaan, niin varsinkin paluumatkat ovat mun ikiomaa aikaa.

    Hyvää loman alkua ja ihania matkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiva kuulla susta :) Niin totta, että matkanteossa on oma viehätyksensä. Aikaa ajatella, puhua ääneen, löytää ehkä vastauksia.

      Kiitos paljon, sinulle kaunista kesää!

      Poista
  3. Terveisiä tulilta. Minä istun, kerään voimia ja mietin. Vesi virtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos paljon! Kuulostaa oikein hyvältä, erityisen tärkeältä. Voi hyvin!

      Poista
  4. Kyllä! Vaeltelun tarve.Minäkin vaeltelin eilen myrskytuulessa sadetakin hupun suojissa maalaistietä ja levittelin käsiäni tuulen oikein tuivertaessa.Ajattelin siinä, mistä upeasta olisinkaan jäänyt paisi, jos olisin valinnut sen tupaan jäämisen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, välillä on lähdettävä tuuleen. Toisinaan paikalla olokin on tärkeää. Myrskytuuli on ihana!

      Poista