Namusukat

Tykkään tosi paljon punavalkoisesta väriyhdistelmästä, etenkin tähän aikaan vuodesta. Pitkon suloisista sukista inspiroituneena jemmasin punaista ja valkoista lankaa odottelemaan joulua. Täydellisenä ajoituksena aattoaamuna valmistuivat nämä namusukat tyttärelle. Ensi jouluksi teen kyllä samanlaiset itsellenikin. Nyt mulle riittää punaiset ja valkoiset neilikat. 



 

Huomaan nyt

Loma. Aikaa kohdata maailma, kulkea maisemassa ja havaita valo. Sillä valoahan kuitenkin on, huomaan nyt, kun en ole kiinni töissä ja jatkuvissa suoritteissa. 

Tuuli riepotti ja jäädytti sormet. Merivesi oli kaunis, edelleen, aina. Helpottavaa, että on asioita, mitkä pysyvät, vaikka itse vaeltaisikin toisaalla. 

Meren rannasta palatessani hain neilikoita keittiön pöydälle. Piti jo aatoksi hakea, mutta en ehtinyt, ehkä niiden aika olikin vasta nyt, kaikessa rauhassa. 

Tasataan hengitys

Pitkät ja rauhalliset pyhäpäivät. Tasataan hengitys, lunastetaan univelat pois, odotellaan zeniä tulevaksi. Pidetään pää tyhjänä ja neulotaan tyyneyttä harmailla langoilla. Katsellaan pilvien liikettä, huomataan yllättäin vilahdus sinistä taivasta.


 

Valoa on

Kyllä on iso merkitys sillä tiedolla, että valoa on huomenna enemmän kuin tänään. 

Tosi valmis

Sain eilen todistuksen. Siinä lukee, että olen suorittanut

kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon 

artenomi (AMK)

ohjaustoiminnan koulutusohjelmassa

Olen ihan valmis ohjaustoiminnan artenomi!

Opiskelin työn ohessa viisi ja puoli vuotta. Se on niin paljon aikaa, että on vaikea kuvitella elämää ilman opiskeluja. Muistan kirkkaasti tämän, ja nyt se kaikki on koettu ja tehty, ihmeellistä. Tämä syksy oli kaiken huipentuma opinnäytetyön parissa, yksinäistä puurtamista, suota ja taivasta vuorotellen. Kiitos teille mukana eläneille kaikesta tsempistä! Opinnäytetyö oli mulle henkilökohtaisellakin tasolla tärkeä ja saamani arvio oli ihan huikean hieno, olen siitä tosi onnellinen. 

Nyt ootellaan uutta työpaikkaa, uusia haasteita ja uusia raikkaita tuulia. 
Olen tosi valmis siihen kaikkeen! 

Ympärillä on

En osaa laulaa. Enkä todellakaan osaa soittaa mitään soitinta (paitsi joskus huippuhetkenäni vetäisin nokkahuilulla Ostakaa makkaraa, tiedättehän biisin, sain sillä musiikinnumeroni kutosesta seiskaan, wow). Mutta näistä puutteistani huolimatta tajuan totisesti musiikin terapeuttisen voiman. 

Kävi taas niin miten on käynyt useana muunakin vuonna. Joulukireydessä ja -kiireessä löysin itseni miehen musiikkikoulun joulujuhlasta täysin relaksoituneessa tilassa. Miten rauhoittavaa! Miten tunteellista! Hauskaa ja iloista! Yhtä aikaa ihanan yhteisöllistä ja luvallisen yksityistä. Kiitos musiikkiterapiasta, mulla toimii pelkkä kuunteleminen.

Ripaus lunta ja pakkasta, kirkasta taivasta. Kun ympärillä on kauneutta, on kulkeminen kevyempää. Kauneusterapiaakin siis!

 

Tumman harmaan

Punaista kynsilakkaa varpaisiin. 
Kahden viikon päästä päivä on jo vähän valoisampi.
Kiehtovia kirjoja ympärillä, niillä on rauhoittava vaikutus, vaikka lukemaan en juuri ehdikään.
Ajatukset kulkevat monessa tasossa. Hakevat värejä tumman harmaan seasta. 


 
 

Muutakin on

Toisaalla näkee kirkkaammin. 
Hengitys kulkee helpommin, kun ympäröi itsensä metsällä, tuulella, kaislikolla ja vedellä. 
Löytyy perspektiiviä, ideoita, aikaakin ilmestyy jostakin kuin lahjana. 
Asiat asettuvat, väsymys ei välttämättä olekaan se vallitsevin olotila. 


Sillä muutakin on. Muutakin, kuin arkinen liika.

Tarinoita

Luulen, että nyt tarvitaan tarinoita, kertomuksia ja mielikuvitusseikkailuja. 
Ne ovat pelastaneet ennenkin.

Ei vielä

Herään taas keskeltä sellaista, minkä ajattelin olevan vasta tulossa, ei vielä. Löydyn täysistä päivistä, ohjelmoiduista illoista ja väsymys vaanii valppaana jokaista askelta. Joulunalusaika ei sovi tämän tytön tempperamentille ollenkaan. Jos haluaisin oikeasti nauttia joulun odotuksesta, minun pitäisi aloittaa valmistelut jo elokuussa. Nyt on keittiössä jouluverhot, lapsilla suklaakalenterit ja minä olisin ihan valmis nukkumaan joulun yli punaviinipullo kainalossa ja juustonpala poskessa. 


No, kyllä mä vielä löydän tunnelman. Ja mielenrauhan.


Kuvat ovat viikon takaa. Nyt ei ole tehnyt mieli seistä vesilätäköissä kameran kanssa.