Jopa huikeaa

Kulkeminen ja katseleminen. Kuunteleminenkin, rinnalla hengittäminen, ehdottomasti myös kiihtyminen, samoista asioista kiihtyminen.

Lyhyessä hetkessä vahvaa ja keveää, ajoittain jopa huikeaa ja kaiken aikaa hyvin merkityksellistä. 

On sellaisia asioita ja tilanteita, joiden kantavuus on taattu ja pitkäkestoinen. Kiitollinen vilkutus! 

 

Näkyvistä jäljistä

Ymmärrys ei välttämättä ole yht'äkkinen kokemus.

Päivi Granö: Taide tutkijan ymmärryksen avaajana
(Varto-Saarnivaara-Tervahattu: Kohtaamisia taiteen ja tutkimisen maastoissa)


Lohdullisia kohtaamisia kirjojen sivuilla. Miten koskaan voin luovuttaa kaiken opintoihini liittyvän kirjallisuuden takaisin kirjastoon? Sohvan nurkkani on ympäröity kirjapinoilla. Ne ovat turvapesäni, luolani, kohtaamisten valaiseva näyttämö. 

Haen torilta kanttarelleja ja olkikukkia. Mies tekee kastikkeen, minä kirjoitan. Vyyhdit aukenevat vähitellen, kaiken ympärillä mielessäni soi ja minä vedän verhot auringon eteen, Sillä Minähän Kirjoitan.

Kuppi on paikallisen teatterin "ota tästä"- pöydästä. Minä otin, sillä se on halkeillut ja vanha, pidän kulumista ja rososta, elämän synnyttämistä näkyvistä jäljistä. Ja se on kotoisin sieltä, minne lennetään tyttären kanssa ensi viikolla.


 
 

Virtaavat

Syvät, virtaavat vedet. 




 

Tasaus

Kävin kaislikoissa, merituulessa. Tasaamassa mieltä. En kyllä ihan onnistunut siinä tasaamisessa, oli niin vähän aikaa, mutta kaislikko oli silti kaunis. Syyskaislikon väritys on hurmaava. Pidän myös kanervanpunaisesta kovasti. Syyskuussa olen juonut kahvia kanervakupista, se on pieni, kaunis ja tärkeä. Tänään on syyspäiväntasaus ja minä olen vähän jäljessä tästä kaikesta, kulkenut keltaisten puiden ohi ajattelematta. Pitää pysähtyä syysasioiden äärelle, pitää etsiä kynttilät.

Tila ja aika

Herätykseen aikaa 6 tuntia 32 minuuttia. Se riittää hyvin tekemisen meinigin ollessa päällä, silloin kun tarvitsee ryhtiä valmiiksi saattamiseen. Sitten viikonloppuna saattaa herätä 11 tunnin unen jälkeen samasta kippurasta kuin nukahtaessaan, ilman yhtäkään yöhavahtumista, yöllistä muistiinpanojen tekemistä, edes muistoa unesta. 

Kyllä minä saan aikaan silloin kun siihen on tila ja aika, huomaan. Rutiinit ovat tärkeitä, sekin, että lopettaessaan päättää, mistä seuraavaksi jatkaa. Ja silloin kun ei suju, kun ei ole enää mitään sanottavaa (mutta työ on kuitenkin keskeneräinen), silloin kannattaa unohtaa hetkeksi, tarttua toiseen ja rykäistä jotakin valmiiksi asti, pois käsistä. Sillä se, mihin siinä tilanteessa tarttuu, on saattanut hautua viikon itsekseen, hylättynä kyllästymisen takia, se saattaa yhtäkkiä tuntuakin taas raikkaalta, viisaalta ja lähes valmiilta. 

Neulon myös tilkkuja, ajattelen, pidän syyskukista ja niiden lentoharjoituksista, luen, eksyn harhapoluille, sillä maailmassa, kirjojen sivuilla on niin paljon mielenkiintoista asiaa. Sitten pitää taas kirkastaa päämäärä ja palata kysymyksen äärelle, lisätä henkeä sanojen ympärille. Prosessi on ihan hirmuisen tärkeä. Ja kiinnostava. 

Nyt on palattava toiseen arkeen viikoksi enkä tiedä miten siitä suoriudun. Prosessikirjoittamisen arki kun tuntuu koskettavan enemmän minun identiteettiäni, sieluani myöten. Pitänee turvautua päivittäisiin lentoharjoituksiin. 




 

Ei tarkennu

Intuitiivinen mieli kertoo ajattelulle, mihin katsoa seuraavaksi.

- Jonas Salk 

Ajattelutilassa ruuhkaa, katse levoton, ei tarkennu.

Huhuu, missä olet, intuitio?

Olis sulle duunia tarjolla.  

Toivon melkein niin

Kun istun tässä sohvalla näin aamusta, keittiöön tulvii aurinko, varpaissa tuntuu parvekkeen avoimesta ovesta hiipivä viileys ja kahvi on jo kylmennyt kupissa. Tälle viikolle on tärkeää tekemistä, tulen menemään suosta taivaisiin ja takaisin, sitähän se nyt on, miten saisi pään pysymään viileänä, miten? Valmista pitää tulla, tavalla tai toisella, rimaakin voi laskea, mutta miten sekin sitten tehdään. En minä tiedä. 

Välillä pitää ryhtyä muuhun. Tulla tänne tai tiskata tiskit, hakeutua hetkeksi kukkamaille tai veden rantaan, vesi kuulosti niin kauniilta, ääni oli pehmeä ja lämmin, kuin pieni aaltojen loiske olisi kuiskaillut salaisuuksia. Tai vastauksia, toivon melkein niin.

Kauniista tuli mieleen eräs ihana kauneuden lähettiläs, hänen kuvat ja sanansa ovat juuri nyt tosi tärkeitä hengityspaikkoja minulle.  Kiitos, kaunis. Menen tyhjentämään pesukoneen.

Samoista asioista

On jo aikaa siitä, kun opintojeni puitteissa kävin haastattelemassa Taija Tuomista. Haastattelu, sen hetki ja tunnelma koskettivat minua kovasti. Selasin nyt haastattelun muistiinpanojani ja sieltä löytyi myös hänen kertomanaan Sylvi Kekkosen sanat:

Vain ne, jotka kiihtyvät samoista asioista, ymmärtävät toisiaan.

 

Rentouttaa ja rauhoittaa

Neulominen tekee hyvää ajatustoiminnalle. Kuten myös lankojen päättely, valmiiksi saaminen. Rentouttaa ja rauhoittaa. 

Täällä on innostuttu lapasista. Kaksinkertaisesta Novitan Bambu-langasta tein tyttärelle pehmeät syyslapaset. Tykkäsin niin noista väreistä, mutta harmillisesti mulle ne eivät vaan sovi. Tyttärelle onneksi kelpasi alunperin itselleni neulottu tuubihuivikin.

Toiset lapaset lankavarastosta, Seitsemää veljestä ja Nallea, mukavan muhkeat ja tytärhän ne taas itselleen kaappasi. Peukaloita on raivostuttava neuloa... osaisinkohan tehdä sellaisen kiilapeukalon vai mikä se oikeasti on? 

Ja lopuksi jotakin ihan itselleni! Superlempparit villasukat! Idea niihin löytyi taitavalta Pitkolta. Jemmalangoista nämäkin, sitä samaa Seitsemää veljestä. Aivan ihana malli neuloa, on pakko tehdä toisetkin! 

Kukkamaat

Ihmeellistä aikaa. Syksyn sisältä paljastui keltainen kesä, runsaat kukkamaat ja puskista pyrähtelevät linnut. Löysin täydellisen ajattelupaikan.

Yhtäkkisen oivalluksen myötä

Saatan hukkua lauseiden väliin, löytyä jonkin sanan tai ajatuksen raakileen luota. Saatan myös nousta siiville yhtäkkisen oivalluksen myötä, hetken päästä pudota rysähtäen keskelle sekamelskaa, jossa ei näy järjen hiventäkään. Nyt tunnit voivat olla viisaita ja täysiä tai sitten tuuleen karanneita hukkareissuja. 


 

Niinkuin on tarkoituskin

Tässä syksyssä tapahtuu yhtäkkiä kaikenlaista. Olen monenlaisilla rajaviivoilla samaan aikaan, positiivisia ja kutsuvia viivoja, sellaisia joilta edetä, tai sitten katsastella rauhassa, edetä ehkä jonakin toisena aikana. Olen ottanut yhteyttä, saanut vastauksia, laatinut aikatauluja, tehnyt suunnitelmia, päättänyt, ottanut aikaa tekemiselle ja samalla ottanut vapautta hengittää, laittanut asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikki tämä on hyväksi, pitää luottaa etenemiseen, itseen, elämään ennenkaikkea. Kaikki menee niinkuin on tarkoituskin mennä. Minulla on myös lentoliput lokakuulle, kolmen tunnin päähän täältä. Ja vielä, katsokaa varjoja, heijastumia, miten kauniita ne ovatkaan.