Kukkuu kuuhullu täällä

Huomasin kuun ja se livahtikin saman tien piiloon.
Odottelin sitten rauhassa seuraavaa matalampaa pilveä.
Join teetäkin välillä.
Sieltä se sitten tuli ja sinne se taas meni.
Heihei!

Nyt juon ihanaa uniteetä lisää,
mietin näitä tärkeitä kuuasioita
ja sitä, tuleeko uni ja jos tulee,
näkyykö unissakin piilotteleva kuu...

Tämän tytön kesävapaus

Hyppelen pusikoissa,
nuuhkin niittykukkia,
nostan nenän aurinkoon
tai vaikka sateeseenkin, kaikki käy!
Saatan sukeltaa viljapeltoihin,
juosta järveen ja loikkia kiveltä toiselle.
Vapaus olla ja mennä,
hypätä kesätuulen mukaan!


Tällä tytöllä on loma!



 

Vanha ruusu

Löysin ihastuttavan huivin kirpparilta, voi että tykkään siitä!
Se on jo vanha ja ohut ja vähän korjailtukin,
en tiedä jaksaako se enää huivina ainakaan jatkuvassa käytössä.
Jos laitan sen kaulaan, en ehkä muuta enää kelpuutakaan
ja sitten harmittaa jos vanha kaunis ruusu ei jaksakaan...
Mietin, josko keksisin sille vanhoille päivilleen 
jonkun muun arvoisensa viran. Nätti se on, voi ihanuus!



Tein muutaman kivan vaatelöydönkin,
mutta yhtään yksinäistä ruusulautasta
ei tällä kertaa tullut vastaan.



Pelargoniat loistavat parvekkeella
ja minä palvon tätä hellettä!

Hehku

Kuiva maa.
Väreilevä hehku. 
Kuulen heinäsirkat
ja kosketan kuumaa taivasta.

Ainoa ajatus,
mikä minulla oli,
se lähti perhosten matkaan.


...



Heinäkuu huumaa nyt. Parasta aikaa.

Yhtä

Se hetki kesässä.


Ilma ja maa, 
vesi ja taivas,
kaikki on yhtä.
Kaikissa sama lämmön hehku. 
Sama voima ja varmuus.


Se hetki, se tuli sittenkin.
Nyt.

Aitiopaikka

                                                                                 

Hämärä tiivistyy tässä hiljaisessa aamussa.
Ottaa itselleen aitiopaikan. 
Kyselemättä, ääntäkään päästämättä.


Sytytän lukuvalon, keitän teen.
Palelee. 


Kiedon hämärän vahvasti ympärilleni. 

Näkyjä

Näin pilvien laskeutuneen järveen.
Tyttö näki vedenalaisen maailman nousseen pilviin. 


Tarkastelemme tähtikuvioita hiljaisina.
Nekin ovat leijailleet veden pinnalle.


Maailma muuttuu.

Odotellaan

Tyttö odottaa, että veisin hänet uimaan.
Minä odotan, että veri kiertäisi päässä, normaalisti.
Odotan myös, että kameran kanssa tultaisiin taas toimeen.
Ollaan aika eri planeetoilla tällä hetkellä.
Kamera maalaa akvarelleja, minä haluan jotain ihan muuta.
Kahvia ei tarvitse enää odotella, se on jo valmista.
Mutta odotan vielä helteitä, oikeita helteitä, hehkuvia, jatkuvia.
Veikkaan, että sellaisia on vielä tulossa, loma lähestyy.
Poika seilaa merta pitkin kotiin.
Me odottelemme täällä koko päivän.

Emma ja Dexter

Sinä päivänä, jolloin kello ei kulkenut, aika ei loppunut...

...kuljin Emman ja Dexterin mukana, hiljaa sanasta toiseen.
Pysähdyin eräässä kohdassa ja mietin vahvasti, että nyt lopetan.
Silloin kun kaikki oli hyvin, viimein,
ja ajattelin, että nyt olisi hyvä vilkuttaa heihei
ja ajatella heille onnellinen loppuelämä.
Jatkoin kuitenkin.


Toisinaan tarina vaikuttaa syvälle ja voimakkaasti.
David Nicholls onnistui tässä ja kohdallani täysillä.
Yöllä heräsin uniinkin.


Sen lisäksi, että sinä päivänä 
makasin sohvan pohjalla ja luinluin,
sain tytöt kotiin, ja mansikoita myös.
Yritin vimmattuna kainalot hiessä pelata uhkapeliä
ja tienata helppoa rahaa. En onnistunut, ihme.
Mutta onnistuin jälleen kerran sekoilemaan teknisesti
ja söin ihan liikaa sokeria.
Pienelle tytölle tehtiin oma Nallemaa. 

Kartat

Täällä on levitetty kartat pöydille.
Maat, meret ja tuulensuunnat!

Pohditaan reittivaihtoehtoja,
suunnitellaan aikatauluja.
Lähdetään kauas, vuosiksi,
tehdään koti kaikista näistä meristä, 
kallioista, jokaisesta vastaantulevasta metsästä.
Ollaan koko maailma,
kaikissa tuulissa, kaikissa maisemissa!




...






Niskajumi hämärryttää todellisuuden.
Marmoroidut paperit muuttuvat kartoiksi,
maailmakin on kohta valloitettu!




 

 




 

Kaukana

Ajatukseni ovat matkoilla. 

Menneissä. Haaveissa.

Valo

Tässä aamussa aurinko ja kiireetön herääminen,

anivarhain, vaikka olisikin saanut nukkua.

Joutenolo kasvattaa sielun lihaksia.  -Riitta Kokko-

Löysin pölyttyneestä kirjapinosta Heikki Peltolan

kirjan Jokaisella on juttunsa.

Väittää, että se nostaa mistä syttyy.

Takakannessa lukee, että kirja rohkaisee 

etsimään sitä, mikä saa sielusi laulamaan. 

Pidän tänään henkisen joutenolo-päivän,

vaikka menen töihin, annan sieluni lihasten kasvaa.

Odottelen rauhassa, mitkä sanat ja sävelet 

sieltä sitten irtoavat, miten jännittävää!

Mietin vihreää valoisaa seikkailua.

Sellainen on varmaan vielä tulossa.

Ja sitten tuli sunnuntai

Levoton alakulo katosi yöuniin.
Rauhassa valmistettu lasagne,
David Nichollsin kirja Sinä päivänä
ja juuri sopivan hämärä sadeilma
tekivät sunnuntaista hyvätunnelmaisen.

Puuhastelin myös pieniä.
Metallitöissä tekemäni höperö kehys pääsi
tärkeiden puunjuurien ympärille
muistuttamaan vahvoista perusasioista.

Koitan tässä nyt ymmärtää, että huomenna on arki.
Olisin tarvinnut toisen viikonlopun tämän perään.
Kun vasta pääsin vapausvauhtiin.

Ilta

Käytiin järvellä. Palelin laiturilla.


Levottomat tuulet. Epävakaita ajatuksia.

Tyttö potkulautailee sisällä,
mies juoksee maaliin Tukholmassa.

Kohta on jo sunnuntai.

Aamu

Täällä heräillään.
Valveilla ollaan oltu jo pitkään, mutta heräillään,
niinkuin vain lauantaisin on mahdollista.
Hitaasti, havahtuen, kolmatta kahvikupillista nauttien. 

Eilisestä julmasta päänsärystä on vielä rippeitä ilmassa.
Koitan liikkua ja ajatella lempeästi, annan sen olla rauhassa.
Mietitään päivän ruokaa, odotetaan toista tyttöä kotiin.
Voi olla, että iltasella sukelletaan järveen.

Tein varauksia kirjastoon, kiitos vinkkaajille!

Temppuja

Parvekkeella oli käynyt pionimyrsky.
Kukka oli vielä pöydällä maljakossa, 
mutta lehdet valtoimenaan pitkin poikin huiskin haiskin.
Kaunista, en kerännyt pois.
Kesätuuli tekee temppujaan.


On vallan virkistävää polkea aamulla 
kello puoli kuusi töihin reippaassa vesisateessa!
Olen aika koukussa näihin hyötyliikuntalenkkeihini.
Mies lähtee vähän pidemmälle lenkille
ja poika moneksi päiväksi jalkapalloilemaan.
Me tytöt pidetään kotia, sadetta ja peukkuja.


Kävi sitten niin, että lempikahvikuppini
sukelsi lempikannuuni tiskialtaassa.
Eivätkä ne nyt irtoa toisistaan, eivät millään.
En tiedä mitä teen.
Kannu on äidiltä, kuppi Venetsiasta eräästä
kahvilasta, eräänä uudenvuodenaattona mukaan jäänyt aarre.
Kumpikaan niistä ei voi mennä rikki, niin ei voi käydä.
Mielummin pidän ne yhdessä, tiukasti, kuin palasina käsissäni.


Vinkkaa mulle joku kiva kirja, jos ehdit.
Sellainen, mihin saattaisi sukeltaa jo ensimmäisestä sanasta.
Tekisi mieli lukea sellaista, missä sanat tekevät temppuja. 
Kiitos.












 

 

...suunnitelma...

Maanantaimurjotus sai ihan toisen suunnan aamutuulessa.
Ei, en kurvannut fillarillani ojaan
enkä suinkaan ottanut vapauksia eksyä tietoisesti työmatkaltani.
En myöskään tällä kertaa hypellyt puskiin 
valokuvailemaan heinänkorsia kesken matkan.

Sen sijaan pää surrasi ehkä jopa sukkelampaa vauhtia 
kuin jalat polkimilla, päässä oli ajatusruuhka.
Siellä risteili tulemiset, menemiset, pakkaamiset, pyykkäämiset,
lääkärireissut ja kaikki heinäkuun liikenne,
mitä lapset pitävät yllä lomaillessaan pitkin poikin 
ja jokapuolella meidän vanhempien paahtaessa töissä.
Lisäksi, ja pakon edessä mietin niitä kesätöitäni.
Hommaa nimittäin on, enemmän kuin uskallan ajatella
ja nyt on todella aika tarttua niihin, 
jos haluan opintojeni vielä jatkuvan syksyllä.  


Sain monta ajatusta valmiiksi matkan aikana,
mieleeni raikkauden sekä, uskokaa tai älkää,
tein suunnitelman siitä, miten kaikesta suoriudun.

Suunnitelma, se on ihan pieni mutta hyvin hieno.
Puhun siitä hiljaa ja ystävälliseen sävyyn,
ja tiedättekö, vaikka se on hieno,
se on myös hivenen salakavala,
sellainen, etten ehkä aina huomaakaan toimivani sen mukaan.
Kuiskaan tässä kohtaa, sillä enhän halua
suunnitelmani paljastuvan ja menevän sen tähden metsään.
Sen sijaan, uskon siihen nyt kuin vuoreen
ja tulette näkemään, että aikatauluni pitää
ja valmiita raportteja ja esseitä syntyy toinen toisensa perään.





 








 

Merkilliset päivät

Ajattelin virkata sängynpeiton. Ison ja kauniin.
Siitä on yhdeksän ympyrää jo valmiina.
Olen realistinen sen kanssa, 
valmistuminen voi viedä vuoden jos toisenkin,
mutta ei se haittaa, ei sille olen omaa sänkyäkään vielä.


Olen viettänyt päivän Sirin sanojen seurassa,
vaikka niin ei pitänytkään mennä.
Minun piti olla ahkera ja tuottelias juuri tänään,
kun sille olisi ollut aikaa, tilaa ja vapaus.
Nämä merkilliset päivät eivät mene ollenkaan niin
miten ajattelen ja suunnittelen, eivät ollenkaan.
Ehkä kuitenkin tänään, kun odotellaan ukkosta ja 
olotila on pysähtynyt ja selvästi levon tarpeessa,
ehkä tänään oli juuri oikea päivä näille sanoille,
tälle tarinalle, mihin oli niin helppo lähteä mukaan.


Neulon kesäneuletta tyttärelle. Sekin etenee hitaasti.
On valmis varmasti syksyllä, mutta sekään ei haittaa,
sillä nyt on lämmin, eikä neuletta vielä tarvita.

Vastaantulleita

Kesässä pieniä retkiä.
Mieleenpainuneita.



Aamulla parvekkeen pöydältä löytyi tyhjä pullo,
englannin ja ruotsin sanakirjat sekä
ruusuliinassa suloisia punaviinitahroja.
Jotkut ovat puhuneet kielillä myöhään yöhön.



 

Mansikkatorttu

Tulin töistä keltaisen pellon laitaa pitkin,

fillari lensi tuulessa ja minä sulin auringossa!

Maailma hehkuu ja tuoksuu niin heinäkuulta, 

se on vaan nyt uskottava, että tässä jo mennään.

Tehtiin eilen mansikkatorttu.
Parvekkeella oli lämpöä noin sata astetta
ja minä hyrisin onnesta.
Ne luut ja ytimet nauttivat myös.

Varpaankynsissä on vadelmaa,
hiuksissa tuulen pesä.
Iholla hehkuva lämpö,
lupaus, että tähän jään,
enkä lähde ollenkaan heti pois.

Perhoset

Musta perhonen yllätti kulman takaa tänään,
lensi eteeni kesken kaiken töissä, sisällä. 
Kiljaisin. Ja saman tien nauroin!
Vilkutin, kun lensi pois.


Ilahduin uutisista, Pikkuapollo on ottanut
porvoolaisen pellon kodikseen, ihmeellistä!


Tänään lämpö tuntui jo ihon alla.
Odotan, että ehtii luihin ja ytimiin asti.


Odotellessani haen hiirenvirnakimpun keittiön pöydälle.

Lapset pääsivät maalle, mummin ja papan luokse.
Jäivät hyppimään tramboliiniin, nauttimaan kesävapaudesta. 
Me olimme kuuntelemassa John Fogertya, 
bluestunnelma oli niin vahvana Vanhankylänniemessä.


Tässä illassa pilvet vielä keveitä,
hiljaa tuoksuu jo huominen sade.


Sanat karkailevat, päivät leijuvat,
ilmassa kuitenkin lempeä tyyneys.