...suunnitelma...

Maanantaimurjotus sai ihan toisen suunnan aamutuulessa.
Ei, en kurvannut fillarillani ojaan
enkä suinkaan ottanut vapauksia eksyä tietoisesti työmatkaltani.
En myöskään tällä kertaa hypellyt puskiin 
valokuvailemaan heinänkorsia kesken matkan.

Sen sijaan pää surrasi ehkä jopa sukkelampaa vauhtia 
kuin jalat polkimilla, päässä oli ajatusruuhka.
Siellä risteili tulemiset, menemiset, pakkaamiset, pyykkäämiset,
lääkärireissut ja kaikki heinäkuun liikenne,
mitä lapset pitävät yllä lomaillessaan pitkin poikin 
ja jokapuolella meidän vanhempien paahtaessa töissä.
Lisäksi, ja pakon edessä mietin niitä kesätöitäni.
Hommaa nimittäin on, enemmän kuin uskallan ajatella
ja nyt on todella aika tarttua niihin, 
jos haluan opintojeni vielä jatkuvan syksyllä.  


Sain monta ajatusta valmiiksi matkan aikana,
mieleeni raikkauden sekä, uskokaa tai älkää,
tein suunnitelman siitä, miten kaikesta suoriudun.

Suunnitelma, se on ihan pieni mutta hyvin hieno.
Puhun siitä hiljaa ja ystävälliseen sävyyn,
ja tiedättekö, vaikka se on hieno,
se on myös hivenen salakavala,
sellainen, etten ehkä aina huomaakaan toimivani sen mukaan.
Kuiskaan tässä kohtaa, sillä enhän halua
suunnitelmani paljastuvan ja menevän sen tähden metsään.
Sen sijaan, uskon siihen nyt kuin vuoreen
ja tulette näkemään, että aikatauluni pitää
ja valmiita raportteja ja esseitä syntyy toinen toisensa perään.