Temppuja

Parvekkeella oli käynyt pionimyrsky.
Kukka oli vielä pöydällä maljakossa, 
mutta lehdet valtoimenaan pitkin poikin huiskin haiskin.
Kaunista, en kerännyt pois.
Kesätuuli tekee temppujaan.


On vallan virkistävää polkea aamulla 
kello puoli kuusi töihin reippaassa vesisateessa!
Olen aika koukussa näihin hyötyliikuntalenkkeihini.
Mies lähtee vähän pidemmälle lenkille
ja poika moneksi päiväksi jalkapalloilemaan.
Me tytöt pidetään kotia, sadetta ja peukkuja.


Kävi sitten niin, että lempikahvikuppini
sukelsi lempikannuuni tiskialtaassa.
Eivätkä ne nyt irtoa toisistaan, eivät millään.
En tiedä mitä teen.
Kannu on äidiltä, kuppi Venetsiasta eräästä
kahvilasta, eräänä uudenvuodenaattona mukaan jäänyt aarre.
Kumpikaan niistä ei voi mennä rikki, niin ei voi käydä.
Mielummin pidän ne yhdessä, tiukasti, kuin palasina käsissäni.


Vinkkaa mulle joku kiva kirja, jos ehdit.
Sellainen, mihin saattaisi sukeltaa jo ensimmäisestä sanasta.
Tekisi mieli lukea sellaista, missä sanat tekevät temppuja. 
Kiitos.