Perillä

Olen perillä. 


Sivukujat ovat olleet minulle

olohuoneeni 
horisonttini
päiväkirjani
iloni
terapiaistuntoni
päänsisäinen tilani
valoni
laiturini
ilmaisukanavani
merituuleni
oppimisen paikkani
jakamisen tapani
kaislikkoni

ja vielä tapaamispaikka, keskusteluväylä ja ilahduttavien kohtaamisten tila. Kiitos sinulle, että olet käynyt, ollut ja keskustellut, olet pitänyt yllä sivukujien henkeä. 

Nähdään kuitenkin edelleen, eikö? Kunhan saan uutta aikaan, laitan tänne tervetuloa-linkin. Lisäksi minut saa sähköpostitse kiinni, instagramissa vietän aikaa ja löydät minut myös Facebookista.

Voi hyvin, olkoon valoa, nähdään!

Ehkä on jo aika

On onni herätä vapaapäivänä jo ennen kello neljää. Ehtii vaikka mitä. En kuitenkaan käynyt tuossa kuvan kaislikossa, vaikka sekin retki kävi mielessäni aamuvarhaisella. Kesällä sitten, jonakin vähän lämpöisempänä aamuna. Juon kahvia aamuisin, monta pikkuruista kupillista, sekin on onni. Tykkään sanasta aamukahvi. 

Olen miettinyt sivukujia. Karttahan on kadonnut jo aikoja sitten, kompassia ei ole ikinä ollutkaan. On ollut vaellus, ajatukset ja pohdinnat, kuvat matkan varrelta. On ollut myös vuoropuhelua ja se on antanut ihanaa happea ja lisää reittejä vaellukselle. Nyt on ollut hiljaista, molemmin puolin. Ehkä on jo aika luopua. 

En kyllä millään haluaisi. 


Mistä sanasta sinä tykkäät?


 

  

On se hieno!

Täällä on oltu sellaisessa pysähtyneessä tilassa. Voisin sanoa olleeni saamaton ja laiska. Tai sitten voisin sanoa olleeni luovan tauon tilassa, siinä vellomuksessa, hitaudessa, lievässä ärsytyksen aallokossa ja kärsimättömän odotuksen tuntemuksessa, mikä lopulta useimmiten saa aikaan näkyvää jälkeä, jossakin yllättävässäkin hetkessä. Toivoisin, että tuo tila edes toisinaan sisältäisi myös mielenrauhaa ja lepoa, luottamusta siihen, että vielä syntyy. Vaikka tauon merkityksen tietää, sen myös autuaasti unohtaa siinä kriittisessä hetkessä kun pitäisi osata antautua olemiselle ja vapaalle virralle. Vielä minä sen opin muistamaan. 

Toukokuu on täällä! Olkoot se virtaava ja valoisa, kaunis se on varmasti, kuten aina. Mahdanko ehtiä rusokirsikkapuun alle tänä keväänä? Kukkii kuulema jo. Mitä tapahtuu, jos myöhästyn? 

Tähän kesään minulla on ihanaa puuhaa tiedossa, saan tehdä sanataideharjoitussisältöjä koko kesän, voi mikä onni! Huomasithan kurssini? Lähde ihmeessä mukaan sanojen matkaan! Tuli mieleeni, että tämähän olisi ihana äitienpäivälahjakin... Luepa mainos ja laita minulle viestiä! Tervetuloa yhteiseen kesäseikkailuun!

Tekee mieli hihkua tätä kevättä! Että se jälleen saapui, erilaiseen maailmaan kuin ennen, mutta sieltä se vaan tuli, voitokkaana ja varmana itsestään! On se hieno! Ja kyllä niin on, että pitkä pimeys ja ajatuskin siitä jäi heti jalkoihin, ainakin minulla. Eläköön valo ja kevään ihmeet! 

Kaksi teosta - Seikkailujen joki

Kaksi teosta 

Ninnun valitseman kirjan nimen 

"Seikkailujen joki" (Enid Blyton) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

 

 

 

 

 

Piiloaarteita

Kirjahyllyyn piiloutuneita kirjoja ja hitaita pistoja. 

Kirjasto on kiinni. On minulla aika monta kirjaa sieltä lainassa, mutta ei montaakaan romaania. Siksipä onkin ollut jännittävää tehdä retki omaan kirjahyllyyn ja löytää sieltä unohdettuja aarteita, paljon sellaisiakin, mitä en ole aiemmin lukenut. Kani nimeltä Jumala on yksi niistä, ihana, lohdullinen ja hieno, pidin valtavasti, sen voisi lukea vaikka heti uudestaan. 

Seuraavaksi sukelsin tuohon siniseen, siinä on auringonkeltaiset sisäkannet ja lupaava alku. Ajattelen, että on mahtavaa löytää piiloaarteita näin läheltä, oman kodin sisältä. Niitä on varmasti muitakin, kirjojen lisäksi... On syytä pitää silmät auki, on syytä ehkä hieman järjestellä, katsella niin lähelle, että ei voi olla huomaamatta... Oletko sinä kohdannut piiloaarteita kodissasi viime aikoina?

Hitaat pistot toimivat mielen järjestäjänä, rauhoittajana ja ilon tuottajana. Ovat aikalailla meditatiivisia muistiinpanoja minulle. Sellaista tarvitaan nyt. No, nytkin.


    

Pitkä loma

Tunnelmia.

Tänään toisenlaista, sillä sain vapaapäivän. Ihmeellisesti olen virralla täytetty, yhdellä päivälläkin voi olla kokonaisen loman merkitys.

Perusarjessa kaikki on yhtaikaa levällään ja suljettu. En edes enää jaksa murehtia sitä, jos itse sairastun. Tai en voi, sillä sen mahdollisuus on koko ajan arjessa läsnä, eihän sitä voi taukoamatta pelätä, johan jo siitä sairastuu. Epätietoisuus on uusi normaali. En tiedä tuleeko lomautus. En tiedä koska on mahdollista pitää kesälomaa. Pitääkö se pilkkoa vai ei, määrätäänkö loma ehkä jo toukokuuksi. Varaa päiviä sinne, ei ota ne pois, mutta varaudu ehkä pitämään jotakin, jossakin, joskus. Sinänsä ihan sama, ei ole menoja eikä suunnitelmiakaan, jokainen vapaapäivä on minulle nyt pitkä loma. Enhän tiedä sitäkään, missä taas elokuussa työni teen. Jos siis vielä on työtä mitä tehdä.

Sen sanon, että epätietoisuus syö, nakertaa, jäytää ja väitän, että pitkällä kaarella taatusti jättää jälkensä. 

(tajuan kyllä sen, että poikkeusoloissa on tällaista, tyhmä en ole eikä mua voi ainakaan joustamattomuudesta syyttää)

(silti uskon, että asioiden hoitotavoissa ja ihmisten kohtelussa on vaihtoehtoja, myös poikkeusoloissa)

(ennustan, että ihmisten pompottelu synnyttää niiden ehkä-lomien sijaan vielä pitkiä sairaslomia)

Ja vielä: uskokaa sekin, että olen valtavan kiitollinen myös jokaisesta työpäivästäni. En totisesti toivo lomautusta enkä töiden loppumista itselleni enkä kenelläkään muullekaan. Varmasti sitkeänä naisena venyn, joustan, ymmärrän ja sopeudun juuri niin pitkään kuin on tarpeen. Jos pysyn terveenä.






 
 

Sanoja minusta - kurssi tarjolla!

Lähde mukaan kesäiselle kirjoitusretkelle! 


Sanoja minusta kesässä, kesästä minussa - kurssi 
houkuttelee sinut tekemään helppoja ja kiehtovia sanataideharjoituksia, tutkimaan sanojen kautta sinua itseäsi tulevassa kesässä ja samalla myös kesää sinussa itsessäsi. Harjoitusten kautta pääset seikkailemaan kirjoittamisen äärelle, saat aikaan muistiinpanoja kesän ajalta monista näkökulmista käsin ja voit pohtia omaa itseäsi tässä hetkessä. Harjoitukset toimivat pieninä askelmina, joita pitkin kuljet eteenpäin ja saatat löytää itsesi laajempienkin tekstien maisemista. Harjoituksissa ei painoteta oikeinkirjoitusta eikä niitä voi tehdä väärin. Pääpaino on sinun omalla kirjoittamisen prosessillasi, juuri sillä, mitä sinun ajatuksistasi ja kynästäsi syntyy!

Kurssi tapahtuu itsenäisesti ja yksityisesti, omassa kesäsuojassasi. Saat 10 viikon ajan kerran viikossa minulta sähköpostiisi sanataiteellisen kirjeen harjoituksineen. Tekstejä ei jaeta tai käydä läpi, saat kirjoittaa omassa rauhassasi ja omaan tahtiisi. Tarvittaessa vastaan kysymyksiisi ja halutessasi tsemppaan sinua eteenpäin kirjoittamisessa. 

Ensimmäinen kirje saapuu postiisi perjantaina 22.5.2020 
ja kurssin viimeinen postipäivä on 24.7.2020. 
Tänä merkillisenä aikana haluan kurssin olevan mahdollisimman monen saavutettavissa ja siksi tarjoan kurssin sinulle hyvin edullisesti. Saat 10 viikon sanataideharjoitukset itsellesi 25 euron hintaan. 
Nyt kannattaa siis teroittaa kynä valmiiksi! 

Lisäksi haluan tarjota kolmelle henkilölle kurssin ilman kustannuksia. 
Jos tämä koronavirus-aika on ikävästi kolahtanut talouteesi ja haluaisit osallistua kurssille ilman kustannuksia, niin laitathan viestiä ja pienen perustelun mukaan. Valitsen ilmoittautuneista kolme henkilöä kurssille. 

Kurssi-ilmoittautumisen ja kysymykset kurssista voit laittaa minulle sähköpostiin
satuvee(at)gmail.com


Kesäisiin sanoihin! 

terveisin, Satu

Satu Pasio/ Satunkaa
ohjaustoiminnan artenomi AMK
sanataideohjaaja
narratiivistaiteellisen työskentelyn ohjaaja