Hiukan ennen

Voi päätyä aika helposti ja nopeasti seikkailumaisemaan, jos lähtee hiukan ennen, kulkee toista kautta, pysähtyy, ehkä hiukan piiloutuukin, ja sitten katsoo kaikessa rauhassa.



 

Eikä edes

Pysytään sisällä, suljetaan ovet, suljetaan ikkunat ja jo odottava arkitodellisuus. Antaa sataa ja ukkostaa, täällä on sohvan nurkka ja kirjoissa toiset maailmat, voi vain valita minne. Ollaan piilossa, nuuhkitaan hautuvaa pataruokaa, eikä edes ajatella. Etsitään tyyny, lämpimiä peittoja, neulotaan villasukkaa. Edessä iltapäivän leijuva päiväuni. 

Ratkaisu

 

Kaipailen ajatusretkille. Jotta kykenisin kokoamaan, tiivistämään, löytämään punaisen langan ja jutun ytimen sekä vielä pitämään kaiken kasassa ja hyvässä ryhdissä. Katkeavan ajatuksen ja rikkonaisen tekemisen kanssa eteneminen on kuin jälleen romahtaneen tornin uudelleen kasaamista, taas ja taas. Poljen siis paikallani, turhautuneena. Tähänkin on nyt löydettävä jokin etenemistä edistävä ratkaisu ja pikaisesti, kiitos. 



Kuvat ovat eräältä hyvältä retkeltä, Helsingistä. Se retki sisälsi paljon ajatuksia, tärkeää puhetta ja raikasta ilmaa, ystävän seurassa.

Aamupesua

Eräänä aamuna elokuun ensimmäisinä päivinä sain seurata viehättävää aamupesua meren rannassa. Tässä kohtaa minä olin hyvin ääneti, jotta hän ei vain häiriintyisi.




 

Elämäntodellisuus

Fenomenologisen lähestymistavan tutkimuskohteena on ihmisen kokemuksellinen suhde maailmaan, jossa hän elää. Tutkimuskohteena on ihmisen elämäntodellisuus. Tärkeimpiä käsitteellisiä työkaluja ovat kokemus ja merkitys.

Hanna Vilkka  


Itselleni tärkeimmät kokemukset ja merkitykset syntyvät keskimmäisen kuvani kaltaisesta kokemussuhteesta maailmaan, omasta elämäntodellisuudestani.

Torstai

Tänään olen ajatellut sitä, miten tärkeää loppukesän auringonlämpö onkaan, keho muistaa tämän vielä tosi pitkälle, ehkä pimeisiin asti. Olen liotellut varpaitani järvivedessä ja ottanut kaiken auringon vastaan, olen maalaillut akvarelleja ja keskittynyt veden liikkeeseen. Torstai on myös toteuttanut toiveitani. 


Tämän viikon kuvat ovat hienosta näyttelystä, Muodonvaihdos.

Keskiviikkoisin

Keskiviikkoisin katse kantaa jo parin päivän päähän. Väsyttää, mutta hymyilyttää. On improvisoitu, palaveerattu ja valmistauduttu. Ajatuksissa hiljaisina vaeltavat ne, joiden kuuluisi edetä kaiken muun rinnalla, mutta muuttuvat äänettömiksi jäädessään vaille tilaa, vaille aikaa. Vielä minä keksin miten sitä järjestän, tilaa ja aikaa äänettömille.