On totisesti asioita

Arkiviikko voi yllättäin päättyä puiden latvusten alle, keltaiseen maailmaan 
ja varmaan lupaukseen ihan oikeasta keväästä. 

Huomaan unohtaneeni tärkeät arkiretket, miten ihmeessä? On asioita, joista tulisi pitää kiinni vaikka on asioita, jotka rohmuavat kaiken ajan ja varastavat energian. Sillä on totisesti asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Kiitos Mia Kankimäki) ja juuri ne asiat tuovat lisäenergiaa selviytyä siitä kaikesta muusta. 

On tehtävä kalenterimerkintöjä.

Rantaviivaa, kallioita

Kuljin rantaviivaa, kallioita pitkin, pitelin nenääni kohden aurinkoa, voi ihmettä sitä! Kun suljin silmät, kuulin kuinka jää ja meri puhuivat toisilleen. Olin pitkään hiljaa paikallani. Etten vain olisi häiriöksi.





 

Ja silti

Rantautuneet jäät, 

yksinäisen linnun kevätlaulu rantapuussa.

Ihmettelen: 

olin melkein unohtanut meren.

Ja silti:
kyselemättä, avoimena se tarjoili heti mielenrauhaa.

Kiitos.

Keveitä piirteitä

Tänään on tehnyt mieli kääriytyä taivaaseen, se on ollut pastellia, vaaleanpunaista, vaaleansinistä, ja peittona se olisi varmasti pehmeä ja valoisa, lupaavasti hymyilevä. Ajan kulusta löytyy keveitä piirteitä, välillä ne kaivetaan piiloista, sillä aina ei voi vain odottaa. Muistan Joel Haahtelan ja Tähtikirkas, lumivalkea -kirjan, sieltä sanat

"On vain pakko hyväksyä, että on päiviä, jolloin ajatukset valtaa pimeä ja oma mitättömyys paljastuu. Mutta on myös valoisia päiviä, jotka kohoavat esiin kuin auringossa kimmeltävät vuorenhuiput. Niissä päivissä on ihmeellistä keveyttä ja silloin kaikki maailmassa tuntuu olevan lähempänä, ihan sormenpäissä."

Voi Joel, juuri niin. 


 

Suosikkiasiakas

Paras tapa karistaa tehty viikko harteilta ja päästä viikonloppumoodiin on ehdottomasti viettää rauhaisa hetki kameran kanssa kauneuden äärellä. Valokuvausstudiollani suosikkiasiakas on hiljainen kaunotar, kuihtunut kukka.


Kukista kiitos viime viikonlopun vieraille!



 

Kujalla?

Mikään uutinenhan ei ole se, että kuljen aikalailla jälkijunassa. Olen myös havainnut viime aikoina olevani yhä useammin haavi auki, hivenen hölmistyneenä ja paikalleni jämähtäneenä. Sillai aika viisaan näköisenä, tiedättehän. No, minkäs teet. Aika kiitää silmien ohi, viikot jyrää lujaa yli ja vuoronperään on liukasta tai hyvin märkää. Koita siinä sitten pärjätä. Olla ajantasalla, fiksu ja virkeän näköinen. Ei onnistu. Mutta ei se haittaa, sillä mennään mitä on. Ja onhan mulla nättejä astioita (kierrätyskeskus), vaikka kuppi olisikin tyhjä. Ja aloitettu Muita ihania-talvisukka. Siellähän ollaan jo kyhäämässä ihanaa tyynyä, mutta täällä mennään vielä ekassa sukassa, jälkijunassa luonnollisesti. Mä taidan olla talviuni-heimoa. Vai onkohan mulla vaihdevuodet, ollaanko niissä ihan kujalla? 

Voi ihmettä

Onni on viikonloppu. Meillä juhlitaan tänään täysi-ikäistä poikaa, voi ihmettä. Sai lahjaksi matkalaukun, maailma odottaa. Äiti on aika hämmentyneessä tilassa. Tyttöjen kanssa leivottiin eilen ranskalaista kinkkupiirakkaa ja hedelmäistä moussekakkua, tänään mies hakee uuden kakun kaupasta, sillä ainahan ei voi onnistua. Otetaan kuohuvaa ja ihmetellään tätä elämää!