Arkiviikko voi yllättäin päättyä puiden latvusten alle, keltaiseen maailmaan
ja varmaan lupaukseen ihan oikeasta keväästä.
Huomaan unohtaneeni tärkeät arkiretket, miten ihmeessä? On asioita, joista tulisi pitää kiinni vaikka on asioita, jotka rohmuavat kaiken ajan ja varastavat energian. Sillä on totisesti asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Kiitos Mia Kankimäki) ja juuri ne asiat tuovat lisäenergiaa selviytyä siitä kaikesta muusta.
On tehtävä kalenterimerkintöjä.
Hieno seinä tuon lyhdyn takana!
VastaaPoistaTaas tekstisi sai ajattelemaan ja herätti myös mukavia muistoja. Olin muutama vuosi sitten Pariisissa Saint-Martinin kanavan vieressä olevassa puistossa. Istuin puun alla varjossa lämpimänä kesäpäivänä ja luin tuota mainitsemaasi kirjaa. Mieheni oli kokeilemassa soitinliikkeessä uutta saksofonia ( siinähän ei yksi tunti riitä) ja minä nautin olostani. Kirja oli minulla pienenä miki-kirja painoksena, joten kuljetin sitä taskussani
minne meninkin.
Niin minustakin, se on tosi kaunis seinä.
PoistaOi, olla Pariisissa ja lukea Asioita, oi oi :)
Ihana keltainen kavalkadi!
VastaaPoistaKeltainen on juuri nyt ihan herkku :)
PoistaMikä ihana ihmeellinen keltainen, kuin lupaus keväästä. Kalenterimerkintöjä, sellaisia sydämem sykähtelemään saavia, tarvitsisin totta tosiaan minäkin. On alettava heräilemään.
VastaaPoistaYöpöytäkirjana pidän tuota Kankimäen kirjaa, kuin turvana jostain ihanasta ja kauniista.
Se on, lupaus ja varma sellainen! Ne merkinnät on tosi tarpeen, mäkin herättelen itseäni niille, vähän on nyt ollut kiiruista ja täyttä, mutta kyllä niille on löydyttävä aikaa, pikku koloja ainakin. Asioita on loistava turva!
PoistaVoi, olet niin oikeassa! Ja sain itsekin muistutuksia niistä kiinnipidettävistä viikonloppuna, ihanaa.
VastaaPoistaKyllä, pidetään kiinni.
PoistaRakastettava keltainen. Rakastettava kuluminen pinnoissa.
VastaaPoistaMinäkin olen unohtanut arkiretkeilyn. Unohdan sen aina talvien ajaksi. En ehkä kaipaakaan.
Juuri niin totta. Rakastettava.
PoistaNiin, voi olla, että talvi pistää unohtamaan. Kaipaan kyllä silti.
Keltainen maailma, ihana! Arkiretket on tärkeitä, ne niin helposti unohtuvat.
VastaaPoistaKeltainen on ihan paras nyt. Niin unohtuva, pahus, siksi ne pitää kirjata kalenteriin valmiiksi. Pienikin hetki riittää.
PoistaKylläpä on kaunista ja energisoivan keltaista.
VastaaPoistaHyvä, että muistutu kalenterimerkintöjen tekemisestä. Aina sitä miettii, että pitäisi ja pitäisi. Sitten, kun laittaa asian kalenteriin tai ainakin muistilapulle, se tulee vähän paremmin hoidettua.
Aurinkoa kevään odotukseen sinulle!
Linnea
Hei sinä :) Tuo keltainen oli ihan aurinko tuolla, sinä harmaana päivänä. Kyllä, merkinnät ovat tärkeitä, tosi ihania vielä, on mukava lukea kalenterista "arkiretki", vähän kuin pieni seikkailu. Aurinkoa sinullekin!
PoistaArkiretket, kyllä. Ja voi tuota toiseksi alimmaista kuvaa! Ihana, epätodellinen, postikortti.
VastaaPoistaKyllä! Kiitos Katja :)
PoistaMinäkin olen unohtanut arkiretket tänä talvena. Voisin syyttää kiirettä, mutta ei pikkuretkiä ole mitään syytä unohtaa kiireenkään keskellä, aina ehtii johonkin lähelle haltioitumaan. Tuo katulamppukuva on upea - ihan samanlaisen olen ottanut Italiasta.
VastaaPoistaTalvi on ollut aika hankala retkeilylle. Ja niin totta, kiire ei ole syy pikkuretkille, sillä pienikin riittää, joskus lähipusikkokin on seikkailu :) Kiitos, ja ajatella, meillä Salossa on melkein kuin Italiassa!
Poista