Koti on hyvä suojapiilo.
Kuitenkin välillä tekee mieli päästä happeen ja tuuleen,
nähdä maisema, olla ilmassa, olla maassa.
Olenkin piilotellut
vahvoissa linnanraunioissa
pienellä rannalla
suhisevassa kaislikossa
hautojen kyljissä
tiheässä metsässä
kiven päällä puhelimessa
pilvien liikkeissä
tyhjässä parkkihallissa
hiljaisilla ja kapeilla hiekkapoluilla.
Kotona voi myös superpiiloutua, tiesitkö?
Olen nimittäin löytänyt itseni
kirjojen sivuilta
pyykkikasasta
sohvan pohjalta
pölypilvestä
ikivanhasta paperipinosta (päätyivät silpuksi ja pois, miten mahtava terapeuttinen kokemus!)
teinikalenterin sisältä
nuoruuden valokuvista
tulevaisuudensuunnitelmista
parvekekylvöjen mullasta (nenä kiinni, josko jotain näkyisi)
peiton alta
räsymatolta
ja siivousta kaipaavalta parvekkeelta.
50 v lahjaksi, ja koska nyt Hangon retki ei onnistu, joogataan kotona ja retkeillään paikan päälle sitten myöhemmin. Alan jo latautua tunnelmaan...
Valoa piiloihin!