Kaksi teosta - Tässä valossa

Kaksi teosta
antamani aiheen "Tässä valossa" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Siispä neulon päivittäin

Jotakin pitää saada käsillä aikaan, silloinkin kun on kiirettä, väsyä ja liikaa ajateltavaa. Sukkien neulominen tasaa ajatuksia, rentouttaa mieltä ja rauhoittaa kehoa. Siispä neulon päivittäin, edes hiukan. Valmista tulee kun tulee ja syksyn aikana on kyllä tullutkin. Tässä muutamat ja niistä muut sain jo myytyä, mutta nuo pitkät vedinkin itse jalkaani päivänä jona kävin Muurlan opistolla valokuvaterapian perusteiden opiskelijoille kertomassa opinnäytetyöstäni ja omakuvallisesta työskentelystä. Olipa aika ihanaa!
  
Ja huom: uusi valokuvaterapian perusteiden koulutus alkaa keväällä, haku on jo käynnissä!

Muutakin ihanaa ja ammatillisesti antoisaa on mahtunut tähän syksyyn, olen tosi kiitollinen kaikesta siitä. Tuntuu, että en ole enää jumissa suossa, vaan maisema avartuu ja on aika paljon kaikkea mitä minä voin tehdä ja tarjota. Tärkeä asia on myös kiitollisuus vakituisesta päivätyöstä, säännöllisestä tulonlähteestä, huolimatta ajoittaisesta tympäännyksestä. 

Tykkään myös edelleen tästä blogistani. Vaikka on ollut aika hiljaista, niin täällä kuin sielläkin. En ajatellut vielä kuitenkaan luovuttaa, höpisen ainakin itsekseni täällä vielä hetken.  

Sininen hetki - tervetuloa!

Muistatteko, kun kerroin syanotypia-kokemuksestani? 
 
Nyt saan onnekkaasti olla mukana muutaman pikkuruisen työni kanssa
soveltava valokuvataide-ryhmän upeassa yhteisnäyttelyssä Salon kirjastossa! 
Huomenna ripustamme näyttelyn ja Sininen hetki on esillä 8.12. asti.
 
Näyttelyjuliste on Sari Reimanin käsialaa 
ja julisteen kuvan on tehnyt Timo Hammar. 


Lämpimästi tervetuloa!



 

Siltikin voi olla valoisaa

Toisinaan on sekavaa ja sotkuista. Sellaista pimeää, että huolet nielaisevat kaiken vähänkin valoisan eikä jäljelle jää kuin pitkät unettomat yöt ja entistäkin sekasotkuisemmat ajatukset. 

On kuitenkin niin, että valo on vahva. Se on sinnikäs ja päättäväinen, ja niin tulee taas hetkiä, että se on vahvempi kuin pimeä, se näyttää kaiken kauniin ja hyvän, sen mistä olla kiitollinen. Siitäkin huolimatta, että kaikki ei ole aina yksinkertaista ja helppoa, eikä kaikessa vaan onnistu, siltikin voi olla valoisaa. Epäonnistuminen saattaa sisältää hyvääkin, vahvaa oppia ainakin, ja ehkä sen myötä itsekin jollain tapaa vahvistuu. Lopulta. 

Nyt on ollut hyviä, tärkeitä valopäiviä, uskon niiden kantavan.