tiistai 23. lokakuuta 2018

Juuri tässä kohtaa




















Tuulee, puut riisuutuvat lehdistään. Pidän paljaista oksistoista, keltaisista lehdistä maassa, lätäköissä, ikkunoissa, hiuksissa, kaikkialla. Ollaan taas tässä. Joskus tuntuu siltä, että ollaan aina tässä, juuri tässä kohtaa, samassa ajassa, vähän ennen täyttä pimeää, arvaamatonta kylmää. Silti voi olla ihan toisenlaista kuin hetki sitten tai kuin viimeksi tässä kohtaa, voi olla tuhat murhetta tai yhtä monta iloa, voi olla läkähdyttävän paljon uutta, monta asiaa ratkottavana. Voi olla sekalaista, hetken päästä jo selkeääkin.

Juon teetä, mietin vaihtoehtoja, tekemättömien asioiden näkymätön lista venyy pituuttaan, mietin tuleeko hetki, jolloin se repeää.


 

8 kommenttia:

  1. Nää on ihania ja osittain niin tuttuja ajatuksia. Hyvin näen ja erotan sut sieltä teekupin ääreltä, laittamassa vaihtoehtoja riviin. Syksyhalaus ja ajatus täältä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Ellis :) Halauksia ja ajatuksia myös sinulle! Vaihtoehdot rivissä naurattavat nyt kovasti!

      Poista
  2. Miten lohdullista eikö, jos repeäisi ja tarttuisi syksytuulen tuiverrus ja lennättäis pitkälle pois,unohtuisi.:)
    Kun kuvasin melkein identtistä kuvaa maalla pihallamme yhtenä päivänä tulit mieleeni, että tästä näkymästä Satu tykkäisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tosiaan repeäminen voisikin olla hyväksi! Helpotus!

      Oi ihana, kivaa, että ajattelit! :)

      Poista