Tämä kesä, tämä loma myllertää ja kuohuttaa tunteita. On vaikea tasaantua ja olla zen. Olenkohan tuuliajolla, sellaiselta tuntuu, vene keikkuu. Asiat rauhoittuvat kyllä taas, kunhan asetutaan ja totutaan, ajallaan.
Poika muutti pois kotoa, omaansa.
Tytär elää teatterissa Heinähattuna, ihana ensi-ilta oli eilen!
Toinen tytär pohtii tulevaa, toisaalle.
Hyviä asioita, elämää, oikeaa rytmiä, mutta kyllä vaan kuohuttaa ja hämmentää. Sitten on virran seassa niitä pieniä rauhan hetkiä, pysähtymistä, kauneutta ja kuluvan ajan hetkellistä seisahtumista. Eräs sellainen oli aamukahvihetki ystävän kotona ja puutarhassa, nämä kuvat sieltä. Kiitos.
Kaksi teosta
Ninnun antaman aiheen "Ihmeellisen ilon lähde" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.
Keskikesän vihreä.
Sataapaistaatuulee, sataapaistaatuulee. Sää keskikesällä.
Joko se meni, juhannus?
Mielenrauha löytyy
laiturilta
veden ääreltä
ääneen sanomisesta
kuuntelemisesta
yksityiskohtien havaitsemisesta
paikalleen pysähtymisestä
varjoista
ajattomuudesta
tekemisestä
valmiiksi saamisesta
yliviivaamisesta
viinilasillisesta
liikkeelle lähtemisestä
kulkemisesta
vihreän sisältä
tasaisista äänistä
rinnallakulkijasta
naurusta
merkittävistä sanoista
venymisestä
moottoritieltä
huomaamisesta
unesta
aamuvarhaisesta
pehmeästä tuulesta
Piti oikein listata, sillä välillä se ryökäle on piilossa. Muistanpa sitten mistä etsiä.
Mistä sinä lyödät omasi?
Sanovat sateiden alkavan. Määrään itseni lomalle, pois suunnitelmista ja aikataulujen tekemisestä, pois listojen ääreltä ja tehokkuuden tunteesta. Sen sijaan tänäään luin koko päivän ja sen jälkeen venyin joogassani. Rintaranka ylitti itsensä useamman kerran. Hengittää sisään, hengittää jumeihin ja kipuihin, hengittää ulos. Siinä jotakin sellaista, mihin keskittyä.
Kävin eräänä aamuna kaislikoissa. Sinne oli joku tehnyt pesän.
Loma-aamu. En pidä tuosta viivasta loman ja aamun välissä, voisiko se olla yhteensulautuva lomaamu. Joo, ei voi. Sori. Loma-aamu siis.
Kahvia ruusukupista, lukemisena Minna Eväsojan Shoshin, Aloittelijan mieli, juuri oikea kirja tähän hetkeen. Voi, olen lukenut paljon hyvää viime aikoina! Viimeksi Jenny Offillin Syvien pohdintojen jaosto, suositus tuli Pirkolta, kiitos siitä! Lumiomenakin on lukenut sen. Sitten ystävän suosituksena Tom Malmquistin Joka hetki olemme yhä elossa, kiitos J. Kirjat, mitä tekisinkään ilman teitä!
Tiedossa paikallaan olevia tyhjiä päiviä. Kirjoja tietenkin, ja käsitöitä. Muutama pieni meno, hengittämistä sisään ja ulos, katseen tarkentamista tärkeisiin. Tänään on joogapäivä, tai ilta kylläkin, mutta miksipä se ei alkaisi jo näin aamusta mielen joogalla. Kokeilen.
Tässä kaupungissa ei ole paikkaa jossa itkeä. Mutta eräänä päivänä vaimo saa ajatuksen: vajaan kilometrin päässä asunnolta on hautausmaa. Ehkä hän voisi kulkea itkeskellen sen halki hermostuttamatta ketään. Ehkä hän voisi jopa heilutella käsiään kuin siipiä.
- Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto
Niin, täytyy vain pitää katse tiessä ja olla katsomatta ojiin, Lillemor sanoo. En tiedä, ojissa kasvaa kuitenkin kukkia, tiellä ei, vastaan.
- Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
Olisiko sinulla joku kirjasuositus minulle?
Tuuli häiriköi nyt. Se pistää kaiken sekaisin, ajatukset sotkuun ja mielenliikkeet hallitsemattomille raiteille. Tulee levoton olo. Tuntuu unissa asti.
Sunnuntaiaamuna on vaikea ymmärtää sitä, mitä kaikkea yhteen viikkoon on voinut mahtua. Mistä kaikesta on selvitty, mitä asioita ratkottu, mitä vastauksia on saatu ja minkälainen tunneskaala viikkoon on sisältynyt. Kaikkea ei ehkä edes muista. Ja voi olla niinkin, että jotain mitä muistaa juuri nyt, tapahtuikin joskus toiste, toisaalla tai ehkä vain unessa.
Ollaan kesäkuussa, huomasin.
