Tämä kesä, tämä loma myllertää ja kuohuttaa tunteita. On vaikea tasaantua ja olla zen. Olenkohan tuuliajolla, sellaiselta tuntuu, vene keikkuu. Asiat rauhoittuvat kyllä taas, kunhan asetutaan ja totutaan, ajallaan.
Poika muutti pois kotoa, omaansa.
Tytär elää teatterissa Heinähattuna, ihana ensi-ilta oli eilen!
Toinen tytär pohtii tulevaa, toisaalle.
Hyviä asioita, elämää, oikeaa rytmiä, mutta kyllä vaan kuohuttaa ja hämmentää. Sitten on virran seassa niitä pieniä rauhan hetkiä, pysähtymistä, kauneutta ja kuluvan ajan hetkellistä seisahtumista. Eräs sellainen oli aamukahvihetki ystävän kotona ja puutarhassa, nämä kuvat sieltä. Kiitos.
Ihania ja kauniita ovat kuvat ystäväsi luota! Tsemppiä myllerykseen, joka ei varmaan ihan käskemällä tasaannu, mutta tarvitseeko edes?
VastaaPoistaKiitos Ninnu, tuo puutarha on hurmaava, ihan oma maailmansa. Ja kiitos, niinhän se on, käskemällä ei tosiaan tasaannu, pitänee elää ja rauhoittua sen mukana.
VastaaPoistaIhana tuulikello!
VastaaPoistaKyllä myllertää äidin mieltä, kun on päästettävä lapset omalle tielleen.
Koettu on.
Kokemuksella kerron, että ne omat hyvät rauhan hetket, pysähtymiset, asettuvat paikoilleen ja valtaavat enenevässä määrin tilaa.Hämmennys kaikkoaa. <3
Pahin hämmennys on jo hiukan hellittänyt, se puristavin tunne. Hyvää tämä tekee tietty kaikille, mutta kyllähän se tuntuu, moni asia muuttuu.
Poista