Huomaamatta saapuu huhtikuu, sen tajuaa vasta ensimmäisten päivien jo mentyä. Nyt pitää lukea, on sanojen nälkä, tarinoiden ja maailmojen nälkä, kaipaus kauniisiin lauseisiin. Niitä ovat minulle tarjonneet
Pirkko Soininen ja Ellen, Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja
Katriina Ranne ja Miten valo putoaa
Mila Teräs ja Jäljet, Romaani Helena Schjerfbeckistä,
kiitos jokaisesta, olen saanut levätä kirjojen sivuilla.
Kuuntelen kelloa seinällä, seuraan valon kulkua ajan mukana, mietin sinisiä maisemia, maisemista nousevia sanoja. On paljon mielessä, harjoittelen kuitenkin ajatusten karsimista, pitäisi karsia ympäristöäkin, poistaa ja kierrättää, jättää jäljelle silmiä hivelevä rauha.
silmiä hivelevä rauha on minullakin toiveena...
VastaaPoistaJoo, heh, täällä vähän epätoivoinen toive, mutta ehkä pala kerrallaan?
PoistaTuo ajatusten karsiminen, sen kun osaisi. Harjoitellaan siis sitäkin ☺️
VastaaPoistaNiinpä Seija, ei ole helppoa, sekään! Mutta juu, treenataan!
PoistaOlet keijujen sukua.Ei kukaan näe näin herkästi, jos ei ole.
VastaaPoistaKuva kuin suvituulahdus.<3
Oi että sua. Kiitän lämpimästi, toivon, että olen :) Ja kuvakin kiittää!
Poista