Olo.
Oli tarkoitus syödä appelsiini ja porkkana päivässä. En sitten syönyt. Söin kyllä sokeria senkin edestä. Nyt olen kipeänä. En tiedä onko asioilla varsinaista yhteyttä, mutta kyllähän noista oransseista olisi enemmän piristämään ja pitämään kehon kunnossa kuin sokerista.
Muutenkin olen aika pihalla. Tarttis keksiä ratkaisu ongelmaan. Ehkä toiseenkin. Voi olla, että oli joku kolmaskin.
Nyt kipeänä tulee miettineeksi taas sitäkin, että miksi en liiku. Vaikka minunhan piti. Yinjooga kerran viikossa ei pidä tällaista keski-ikäistä naista siinä kunnossa missä pitäisi olla. Nyt (kun ei voi) tekee tietenkin mieli juosta, kävellä, lankuttaa, hankkia kortti salille, jumpata, hiihtääkin, vaikka sehän nyt olisi kohdallani pelkkä vitsi. Mutta kevät! Kyllä, kyllä aloitan kunhan tervehdyn. Ja jos jostakin inspiroidun niin vastaiskusta ankeudelle! Jennyn instagramia seuraan myös, suosittelen! Tuo iloa ja valaa uskoa, vielä minäkin. Enkä todella tarkoita, että juoksisin maratonin, vaan että lähtisin ylipäätään liikkeelle, tossua toisen eteen. Se kun ei edes maksa mitään. Ja tossut mulla on.
Niin, piti vain tulla sanomaan, että olo.
Noita päätöskiä on tullut tehtyä täälläkin. Kerran viikossa käyn jumpassa ja sekin loppuu kohta, kun on Kansalaisopiston järjästämä ja senhän jumpat loppuvat aikaisin keväällä. Ajattelen, että lenkit Niilon kanssa riitävät..hmmm..en tiedä..:)
VastaaPoistaMulla ei ole Niiloa. Pitäisi kyetä lähtemään itsekseen. Tykkään kyllä, sitten kun pääsen vauhtiin, olen joskus ollut reipas liikkuja, mutta sitten en tiedä mitä tapahtui. On vain nyt luotettava siihen, että kevät ja valo saavat tähänkin tyttöön puhtia. Joo, kansalaisopiston jumpat loppuvat aina vähän kesken...
PoistaKuulostaa tutulta.Minäkin täällä odotan kesää, kun taas menen,enkä meinaa.😉
VastaaPoistaValo taitaa olla se liikkeelle saava voima! Ihanaa, että on tunteen jakajia :)
PoistaTuo on tuttu tunne, että kun on kipiä, niin sitten alkaa mieli liikkua enemmän kuin koskaan. Tuo sun kuva on niin pirteä, että luulis sen antavan väriterapiaa meille kaikille. Mulla on yksi ehdotus: Seuraavaksi (milloin ikinä onkaan), kun sovitaan kahvila-treffit, niin mennäänkin kävelemään! :) vaikka satais, vaikka väsyttäis jne..
VastaaPoistaValo antaa sinulle varmasti voimia ...ja ole itsellesi armollinen. Pienin askelin.
Joo, jännää, sit kun on kunnossa, ei tapahdu liikettä mihinkään :D Mennään vaan! Ja juu, uskon valon voimaan, kunhan tää tauti vaan taittuu (sen kun jatkuu yhä, monella on ollut tosi pitkäkestoista...). Pienet askeleet ovatkin mulle hyvät :) Kiitos!
Poista