torstai 17. marraskuuta 2016

Mikä oli oikeasti ja mikä ei












Sumua päässä, ajatukset jumittuneet harmaaseen. Kuulen vesisateen, seinäkellon, koiran, joka haukkuu alakerrassa. Unessa, valveilla, niiden rajamailla ja lopulta epätietoisuus siitä, mikä oli oikeasti ja mikä ei. Soiko puhelin, vastasinko. Niska jumittaa, pää särkee, luen hitaasti dekkaria piilossa peiton alla.





 

10 kommenttia:

  1. Niin kaunis rajamaan höyhen. <3 Höyhensaarilta.
    Paranemisia! <3

    VastaaPoista
  2. Kuin sulkakynä, joka tarvitsee vain nyt hieman lepoa, kohta se on taas pystyssä kirjoittamassa muistiin kauniita ajatuksia.
    Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kauniit ajatukset ovat nyt hiukan karkuteillä, mutta ehkä vielä löydän ne.

      Poista
  3. Oi, kaunis ja herkkä kuva.

    Voimia, toivottavasti pian helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä on jo parempi, vaikka väsymys on vielä ihan hillitön.

      Poista
  4. Oi, miten kiinnostava otsikko. Herättää filosofisia pohdintoja !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Kunpa sellaisia liikkuisi täälläkin päässä :)

      Poista