Hätäisiä lauseen repaleita, kirjoitan ne vimmaisena heti talteen, jotta eivät unohdu. Ilman niitä olen eksynyt, kokonaan kadonnut huteralta tieltäni. Roikun niiden liepeissä enkä voi pudota, en mitenkään.
Taivas laskeutui keittiöön. Se sopii tänne, tykkään sen sävyistä. Mutta pilvet kiirehtivät pois, tuuli on niin voimakas. Kadehdin sitä hiukan. Voisinko minäkin olla?
Lukisin kaiket päivät. Joel Haahtelan naiset katsovat vastavaloon ja minä odotan päiviä, joissa olisi tilaisuus valolle ja sen synnyttämille kuville. Ehkä ne ovatkin jo lähellä.
- En tiennytkään, että osaat purjehtia, Benjamin ihmettelee.
- Helppo juttu, Klaus sanoo ja sivelee sormillaan veneen kiiltävää kylkeä.
- Purjeet vain ylös ja myötätuuleen.
Klaus on mieltynyt pieniin hetkiin. Ne ovat kuin kiviä, Klaus ajattelee.
Kivistä voi rakentaa talon.
Joel Haahtela
Naiset katsovat vastavaloon
Upeat kuvat!
VastaaPoistaKiitos Hannele!
PoistaIhana Klaus. Ja ihana keittiöösi laskeutunut taivas ja siintävä metsä.
VastaaPoistaMinäkin lähetän itselleni tekstareina matkalla mieleen tulevat ideat ja lukemani tärkeät lauseet. :)
:) Klaus on :) Muistiinpanot ovat totisen tärkeitä! Mulla on nyt välähdellyt ihan liian vähän ajatuksia päässä, on oltava tarkkana ja kirjattava nekin vähäiset ylös :D Kiitos sinulle!
PoistaHaahtelan kirjat ovat parhaita, niin kauniita ajatuksia ja lauseita täynnä. Tykkään kuvista :)
VastaaPoistaHaahtelan maailma on ainutlaatuinen, viehättävä. Tekee mieli lukea kirjat aina vaan uudestaan. Kiva kuulla että tykkäät kuvista, kiitos :)
PoistaIsoja kuvia tuoden mukanaan isoja ja pieniä ajatuksia. Niiden muistiin kirjoittaminen on tärkeä asia. Muuten tulee tunne ettei mitään ollutkaan. Ja kuitenkin pieni ajatus voi olla juuri se tärkein, se mikä on kaiken alku.
VastaaPoistaEhdottomasti, olen pienten puolestapuhuja, vannon niiden nimeen :) (johtuisiko sitä, että isoista ajatuksista on puutetta..) Kiitos Seija!
PoistaPimeä ja valo, nuo ikuiset rakastavaiset. Niin kauniit, tulkinnalliset kuvat taas. (Ja nuo koivut!)
VastaaPoistaIlouutisena tämä, jonka varmaan jo tiesitkin: Haahtelalta ilmestyy alkuvuodesta uusi teos, Mistä maailmat alkavat. Eikä enää kuukauttakaan, kun on ohitettu talvipäivänseisaus ja päivä alkaa pidentyä.
Kiitos Katja, ihana tuo ikuiset rakastavaiset!
PoistaIlouutisia ihminen tarvitsee tässä pimeydessä vaeltaessaan, kiitos! Haahtelaa odotan totisesti, ja Talvipäivänseisaus on merkattu punaisin reunoin kalenteriin. Valon kasvamisen ajatus on hyvin merkittävä. Vaikka olen ihmeen hyvin pärjännyt tänä vuonna tässä pimeydessä, oikein ihmettelen. Toki onhan sitä vielä jäljellä.
Kauniit yhdessä: viileän vilvoittava taivas ja lämpöinen keittiö. Siitä (ehkä sun teksti vähän avitti :) ) tuli mieleeni, että molempia tarvitaan: vapauttavaa ja vilvoittavaa reissua sekä kodin turvaa.
VastaaPoistaHaahtelaan en ole vieläkään tutustunut. Ehkä joululomalla?
Vastakohtien tasapaino! Kyllä, tarvitaan! Kiitos Ninnu!
PoistaHaahtelaa suosittelen edelleen hyvin lämpimästi. Sitten kun aika on oikea!