tiistai 24. toukokuuta 2016

Sama ihmeellinen hämmennys
































Miten sitä haltioituukaan aina ihan samoista asioista? Vuosi vuodelta samat puut, sama valo, sama ihmeellinen hämmennys kauneuden äärellä. Uskon kuitenkin, että vuosi vuodelta haltoituminen ja hämmennys vain lisääntyvät, vahvistuvat ja tuntuvat syvemmin, sillä sanovat, että tarvitaan toistoja. Ja niitä kyllä riittää, taas tänäkin vuonna, tämän kaiken ihmeen äärellä.

Tänä aamuna puoli tuntia puun alla.





12 kommenttia:

  1. Oi sinä onnellinen!
    Minä en yleensä haikaile menneisyyteen vaan nautin tästä hetkestä ja tulevasta.
    Yksi asia on jota aina kaipaan - omenapuut!
    Lapsuuden kotipihassani kasvoi monta suurta omenapuuta, jotka olivat vaikuttavan kauniita kaikkina vuodenaikoina.

    VastaaPoista
  2. Lähdin aiemmin töihin ehtiäkseni nautiskella omenapuun alla, matkan varrella :) Kannatti.

    Minä en tässä ollenkaan tarkoita haikailua menneisyyteen, vaan sitä, että joka vuosi nämä samat asiat, kukkivat puut, vihertyvä luonto, valon huikeus ihastuttavat yhtä paljon, ja aina vaan enemmän.

    Omenapuut... meillä lapsuuden viikonloppumaisemissa oli myös omenapuut. Viltti alla, kirjat, kesän lämpö, ah!

    VastaaPoista
  3. Usein kesän korvalla havahdun johonkin asiaan tyyliin "ai miten minä en muistanut, että tämä oli niin ihana juttu" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja sitten myös hassussti odottaa ja odottaa jotakin sellaista, mikä on taas ihan hetkessä ohi. Ehkä se pieni hetki onkin se mikä tekee näistä asioista taikaa.

      Poista
  4. Minustakin tuntuu, että kesän tulo on vuosi vuodelta upeampaa.
    Kesä on elämän berocca! :) Pidän siitä, että tunteiden herkkyystaso kukkii kesällä kilpaa kedon kukkien kanssa.
    Ja kuvasi soivat jälleen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D elämän berocca, ehdottomasti!! Kiitos, hyvä että soivat :)

      Poista
  5. Hykertelevän tyytyväinen olo. Jaan tämän kokemuksen kanssasi. Aina se on jotenkin ihmeellistä, ihmeellisempää.

    Omalla kohdallani nuo vuodenaikojen tuomat jutut tuottavat tyytyväisyyttä myös valokuvaamisen kautta. Vuodessa ehtii aina oppia niin paljon uutta, luomaan niin paljon parempia kuvia. Joten omenankukissakin on aina se lisäilo, että millaisia kuvia tänä vuonna niistä pystynkään ottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, paino sanalla ihmeellisempää.

      Ja totta tuo kuvaamisasia, nyt minä jaan tämän kokemuksen sun kanssa :)

      Poista
  6. Mä tiesin, että suuhun voi luottaa Satu! Löysin tämän tekstin mun ysikymppisen tätini synttärikorttiin, kiitos <3

    VastaaPoista
  7. Edellisen kommentin kirjoitti Maare :)

    VastaaPoista