sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Hiljaa paikalleen











Kävin merituulen rannassa. 
Tarkistin veneet, veden pinnan liikkeet ja kaislat, puut, kivet. 
Halusin pysäyttää ajan, ja luulen, että sen teinkin.
Jotain jäi hiljaa paikalleen, mieleen ja kuviin, 
lausumattomiin sanoihin, veden hitaisiin väreilyihin. 








 
Lähettänyt klo

7 kommenttia:

  1. Seija23. toukokuuta 2016 klo 6.27

    Hieno tunnelma, jonka voi tallettaa kuin jalokiven sisäiseen aarrepussiin. Tarvittaessa sitten ottaa esiin ja voimaa antamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu23. toukokuuta 2016 klo 21.18

      Kiitos Seija, tunnelma kuin aarre, kyllä. Kyllä tämä vuodenaika on onni.

      Poista
  2. Marja23. toukokuuta 2016 klo 11.46

    Merivesi on kuvissakin jotenkin eri kuin järvivesi. Sanoo sisämaan tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu23. toukokuuta 2016 klo 21.20

      Niin se varmaankin on, totta. Järvivesi on ihana myös.

      Poista
  3. Mirjam-Matilda23. toukokuuta 2016 klo 20.44

    Maailman herkin kuva veden liikkeestä! <3 Ja tuo patinoitunut puu,ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu23. toukokuuta 2016 klo 21.21

      Kiitos, vesi on... uskomaton! Ja totisesti, tuo vene ja puu, huokailin minäkin tuolla!

      Poista
  4. Satu23. toukokuuta 2016 klo 21.18

    Kiitos Sussi! Olin ihan pakahtua tuolla. Vene ja kaikki.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)