Miten sitä haltioituukaan aina ihan samoista asioista? Vuosi vuodelta samat puut, sama valo, sama ihmeellinen hämmennys kauneuden äärellä. Uskon kuitenkin, että vuosi vuodelta haltoituminen ja hämmennys vain lisääntyvät, vahvistuvat ja tuntuvat syvemmin, sillä sanovat, että tarvitaan toistoja. Ja niitä kyllä riittää, taas tänäkin vuonna, tämän kaiken ihmeen äärellä.
Tänä aamuna puoli tuntia puun alla.
Oi sinä onnellinen!
VastaaPoistaMinä en yleensä haikaile menneisyyteen vaan nautin tästä hetkestä ja tulevasta.
Yksi asia on jota aina kaipaan - omenapuut!
Lapsuuden kotipihassani kasvoi monta suurta omenapuuta, jotka olivat vaikuttavan kauniita kaikkina vuodenaikoina.
Lähdin aiemmin töihin ehtiäkseni nautiskella omenapuun alla, matkan varrella :) Kannatti.
VastaaPoistaMinä en tässä ollenkaan tarkoita haikailua menneisyyteen, vaan sitä, että joka vuosi nämä samat asiat, kukkivat puut, vihertyvä luonto, valon huikeus ihastuttavat yhtä paljon, ja aina vaan enemmän.
Omenapuut... meillä lapsuuden viikonloppumaisemissa oli myös omenapuut. Viltti alla, kirjat, kesän lämpö, ah!
Usein kesän korvalla havahdun johonkin asiaan tyyliin "ai miten minä en muistanut, että tämä oli niin ihana juttu" :)
VastaaPoistaNiinpä. Ja sitten myös hassussti odottaa ja odottaa jotakin sellaista, mikä on taas ihan hetkessä ohi. Ehkä se pieni hetki onkin se mikä tekee näistä asioista taikaa.
PoistaMinustakin tuntuu, että kesän tulo on vuosi vuodelta upeampaa.
VastaaPoistaKesä on elämän berocca! :) Pidän siitä, että tunteiden herkkyystaso kukkii kesällä kilpaa kedon kukkien kanssa.
Ja kuvasi soivat jälleen. <3
:D elämän berocca, ehdottomasti!! Kiitos, hyvä että soivat :)
PoistaHykertelevän tyytyväinen olo. Jaan tämän kokemuksen kanssasi. Aina se on jotenkin ihmeellistä, ihmeellisempää.
VastaaPoistaOmalla kohdallani nuo vuodenaikojen tuomat jutut tuottavat tyytyväisyyttä myös valokuvaamisen kautta. Vuodessa ehtii aina oppia niin paljon uutta, luomaan niin paljon parempia kuvia. Joten omenankukissakin on aina se lisäilo, että millaisia kuvia tänä vuonna niistä pystynkään ottamaan.
Niin on, paino sanalla ihmeellisempää.
PoistaJa totta tuo kuvaamisasia, nyt minä jaan tämän kokemuksen sun kanssa :)
Niin totta!
VastaaPoistaKyllä!
PoistaMä tiesin, että suuhun voi luottaa Satu! Löysin tämän tekstin mun ysikymppisen tätini synttärikorttiin, kiitos <3
VastaaPoistaEdellisen kommentin kirjoitti Maare :)
VastaaPoista