Olen tänään juossut peltojen välissä, pehmeällä hiekkatiellä, kaikessa rauhassa. Pääsiäisen maisemissa pellot olivat vielä lumisia, täällä eivät enää. Ne näyttävät valmiilta uuteen, ne odottavat kärsivällisinä. Juokseminen tuntui hyvältä ja se tuntui myös hirveän raskaalta, joskus raskas siis tekeekin hyvää... Onpa helpottavaa, että on jo perjantain aika. Ja huhtikuun aika, ajatella! Valo tekee tehtäviään, se punoo juonia sekavia synkkyyksiä vastaan, olen huomannut. Kohta sille ei voi enää mitään, se on koko ajan, se kuplii ja kirmailee, se vie voiton kaikesta pimeästä ihan kuus nolla. Minä järjestelen sille vahvaa pesää päähäni.
Ihana teksti, kiitos! Minä nyt kyllä koen olevani turvassa täällä hämärässä, usvaisessa harmaudessa. Kun aurinko valtaa talon, mieli alkaa vaellella levottomasti ulos pihalle tutkimaan kukkapenkkeja ja nyt just pitää viihtyä täällä sisällä tietokoneen ääressä.
VastaaPoistaPäivikki, kiitos :) Hämäräharmaausva on toisinaan ihana pesä! Pysyttele sinä koneen ääressä, se on nyt tärkeää.
PoistaValo on kesäajan parhaimpia asioita. Voi miten inhoan talvikauden pimeitä iltoja. Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaTässä kohtaa vuotta ajatuskin pimeistä illoista puistattaa! Valo on mahtava juttu! Kiitos, sinulle myös valoisaa sunnuntaita!
PoistaSamanlainen on valon vaikutus minuun. Valon lisäntymiseen voi aina luottaa. Kesä voi jäädä joskus 'tulematta', mutta kevään valon voi tuntea pilviselläkin säällä.
VastaaPoistaValon lisääntyminen on niin huikeaa, se tuntuu koko kehossa.
Poistaihana postaus!
VastaaPoistaKiitos Sussi :)
Poista<3
VastaaPoistaKiitos Katja :)
PoistaVoi tuota mökkiä kuvassa. Se on niin kaunis.
VastaaPoistaKevät!
Minustakin se on hyvin viehättävä. Joen varressa.
Poista